Viimein. Tämän päivän pikaisista aksastarteista meinasi tulla astetta jännittävämpiä, kun kuskille napsahti migreenin näyttävät esioireet juurikin ennen ekaa starttia. Vähän erilaista kisata näkökenttä sumeana toisesta silmästä ja toinen käsi puutuneena. Vetäydyin sitten suorinta tietä autoon makaamaan puoleksi tunniksi takki silmillä, joka näköjään normalisoi olon sen verran, että päätin nyt sitten vielä kokeilla sen hyppärinkin vetää. Sieltä Java taiteili sitten jopa nollan, on se kyllä aika maisteri, kun puolivaloilla toimiva kipparikaan ei ihan kaikkea pysty hiekottamaan.
Jos matkalaukku on esillä, liimaudutaan lähitunnelmaan
Ojangosta pikaisesti kodin kautta heittämään koirat Mikkeliin muutaman viikon täysihoitoon. Lahden motari on kyllä jokseenkin ankea ja nihkeä näin keskellä talveakin höylätä molempiin suuntiin ihan vaan huvikseen. Kuitenkin hauvalssonit nyt hoidossa ja loma askelta lähempänä, kun pakkaamisetkin vihdoin finaalissa. Loman tarpeessa, meibiiii.
Tiivistä unitunnelmaa
Äiti, kuulin ihan hassun jutun. Oot muka lähdössä KAHDEKSI VIIKOKSI johonkin ilman minua? Aika hyvä vitsi!
Blogi viettää nyt siis aikamoista hiljaiseloa tämän kuun ja siirryn jorisemaan niitä näitä reissublogin puolelle. Adiooooos, näihin maisemiin:
Loppuun voisin heittää vielä KAT:n kisojen hyppärin nollavoiton, kun Tiia oli ystävällisesti sen kuvannut. Suuri kiitos siis, että kerrankin videolla on jotain muuta, kuin asiatonta tunarointia.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)