Vielä kerran sm-pöhinää

Kesäkuu on kyllä omassa kalenterissa ollut ihan liian kiireinen, joten voipi olla lomien tultua aikamoinen täyslepo paikallaan. Ainakin vähän alkaa vauhti hyytyä jo nyt. Tsempataan vielä ensi viikonlopun maajoukkuekarsinnat täbää ja sitten löysätään lenkkarin nauhat.

Kesäkuu on ollut varsin moniulotteinen. Töitä, työmatkoja, pentutreffejä, pennun kouluttamista, näyttelytreenejä, viimeinen Fidari, kouluttamista, treenejä, koiran huoltoa, kavereiden näkemistä, mökkiviikonloppuja, Oulun keikkaa, kisoja... Haastellista onkin ollut löytää kaikelle yksinkertaisesti aikaa, kun pelkästään jo tuo työ nappaa niin ison siivun päivästä. Koulutettavienkin kanssa on joutunut sopimaan klo 22-23 treeneistä, kun yksinkertaisesti muuten ei ehdi. Hienoahan se tietty on, että jengi haluaa tuollaisinkin aikoihin tulla, mutta kieltämättä aidon yötreenin fiilis siinä alkaa olla.

Turkis suorittaa (Kuva: Inka Räsänen)

Paljon on ehtinyt tapahtua tässäkin päivittämättömässä kolmessa viikossa, mutta josta purkaisi vähän sm-viikonlopun fiiliksiä näin ensikärkeen puolituoreeltaan. Minullehan narskahti oikein jättipotti jo heti toista vuotta peräkkäin, lähtöpaikka numero kolme yksilöihin! Viime vuonna luulin, et kasi oli jo paha, mut onneksi tänä vuonna sain heti todistaa itselleni toisin. Sinäänsä hauskaa, että joukkuekin starttasi kolmantena, joten liekkö se sitten joku minun kirous? :D

Reisieläin on the fly! (Kuva: Inka Räsänen)

Lähdettiin perjantaiaamuna auto kattoa myöten pakattuna ajelemaan Allun kanssa Mikkelin kautta kohti Oulua. Minun piti leidit tiputtaa Mikkeliin hoitoon matkalla pohjoiseen, joten tuli sitten tehtyä "pieni" lenkki siinä. Nooh, usean pysäytyksen taktiikalla se Oulukin sieltä onneksi löytyi, mutta kyllä siinä neljän maissa alkoi olla persposket puuduksissa, kun aamusta lähtien oli matkaa tehnyt.

Kaks daamii, neljä koiraa

Taukojumppaa

Ensimmäinen kyltti, missä Oulu mainittiin ihan nimeltä :D

Oltiin ilmottu koirat "iltakisojen" jälkimmäiselle agiradalle ihan vaan tuntuman vuoksi ja sillä ajatuksella, että ehditään jos ehditään. Tokihan minulla oli taas alkupään lähtönumero, koska se oli viikonlopun boogie noin niinku lähtökohtaisesti, mutta hyvin ehti siis paikalle ja jopa starttaamaan. Pohja oli hyvät ja esteet laadukkaat, mutta koiralla oli vähän pomppubensaa suonissa kaiken autossa kököttämisen jälkeen :D Pääteltiin ratasuoritus sitten keinulta ihan sylikyydissä, että ei näin karvamaakari. 

Räkä poskella ja silviissiin! (Kuva: Inka Räsänen)

Kämppikseksi hotelliin saimme koikkerineiti Nenan ja Satun, josta Java oli hyvin mielissään. Kerran aikaisemminkin jaettu huone (tai homeinen mökki :D), joten tiedettiin kokoonpano varsin yhteensopivaksi, vaikka Nenaa ei juuri toiset koirat kiinnosta, mutta Javakaan nyt ei pelota. Kipaisimme Olimpos ravintolassa vetämässä sellaiset rekkamiehen annokset, että sillä kalorimäärällä olisi kyllä juossut koko viikonlopun. Joutui itsekin ihan jättämään ruokaa lautaselle, kun ei kaikki mahtunut edes ahtamalla. Mutta lammas oli vallan hyvää!

Ok, mä jään hotlaan!

Rekkamiehen lammaslataus?

Semitiukkaa käännöstä työn alla (Kuvat: Inka Räsänen)

Annen jäätävän kova kisamanuaali, tälle oli kadeja kaikki! :D

Aamusella siispä takaisin kisapaikalle joukkuekisoihin. Me juostiin tällä erää Shetlanninlammaskoirat Ry:n varsin kovassa joukkueessa, jolla kyllä onnistuessaan olisi ollut saumat vaikka mihin. Mirva kipitteli kärkeen hyvän nollan Hepun kanssa, kakkoslegillä ajattelin ohjata varmaa nollaa vähän hitaammilla ohjausvalinnoilla, mutta Java perkele nappasi puomilta vitskan (keinulle se kyllä pysähtyi hienosti :D), joten tässä vaiheessa tiimin tulos vitonen. Vähän vähemmän kivempi juttu oli oman radan jälkeen koiran päälle tullut vesikoira. Onneksi ei ole herkkistä sorttia tuo oma piski, mutta ei välttämättä ihan sellainen tilanne, johon erityisesti koirani haluaisin. Jos te palkkaatte koirianne revittelemällä lelua, niin viitsittkö katsoa, että se koira kanssa repii sitten lelua, eikä kisakavereita. Nih. Eerikan Miina ei meinannut löytää muutamaa putken päätä ja ankkurina radalle kirmasi kivenkova Sanna Stellan kanssa. Harmillinen muurinpalikka kopsahti muuten niin sulavalla baanalla, joten lopputuloksena shelttijoukkueelle kymppi upealla ajalla ja sijoitus 15./63. Hyvä me!

Eerika & Miina, Satu & Java, Sanna & Stella ja Mirva & Heppu.
Kuva: Sirpa Saari

Ankkurisuorituksen jännäämistä!

Joukkuekisat päättyivät varsin inhimillisiin aikoihin, joten päivän seisoskelun jälkeen olikin hyvä lähteä akun lataukseen sunnuntaiaamua varten. Käytiin pitkällä iltatepastelulla Oulun Hupisaarien somassa ympäristössä vieläpä auringonpaisteessa, joten fiilis oli mitä mahtavin. Ja sitä se oli vielä sunnuntaiaamunakin! Jan Egil oli tehnyt varsin tyypillisen ratansa, jossa oli vauhtia, linjaamista, ansaesteitä. Hieman haastava, vauhdikas, mutta täysin tehtävissä. 

Harmillinen rima tuli sitten ennen pituutta, jonka takia jäimme ulos finaalista, mutta erityisen kurja tuo loppupuolen säätö, kun jäin ihan seisoville jaloille koiran eteen 19 hypyllä ja se joutui käytännössä hyppäämään täysin mun jalkoihin. Jännä, että tälläisessä tilanteessa ei sitten tullut rimaa, vaikka pieni karvaeläin kaatuikin ja flaikkasi pidemmän kautta tokavikan hypyn. Silti kelpo ajallakin vielä maaliin!

Fiilis oli mitä mainioin, vaikka finaaleista jäimmekin ulos. Erityisesti haastavaan lähtöpaikkaan löytynyt oikeanlainen lataus ja suhtautuminen oli itselle iso edistysaskel tässä lajissa, kun pystyi pitämään kokoajan keskittyminen ja fokuksen täysin siinä omassa suorituksessa, kun aikaa ei ole mihinkään muuhun. Tällä radallahan hyötyi paljon myöhemmästä lähtöpaikasta, kun niitä nollia taottiin enemmän viimeisissä rataantutustumisryhmissä, mutta minä olen huikean tyytyväinen omasta vedosta näillä korteilla. Ei se kaukana ollut ja sinäänsä vähän katkeransuloista, että nimenomaan se kevään akilleen kantapää, yksi rima, kolahti sitten täälläkin.

Karsintaradan kurvailuja, kuvaajan nimeä minulla ei tähän ole?!

Muutamat kisakuvat vielä, Sirpa Saaren käsialaa

Parasta: Poika ja isi ekaa kertaa arvokisoissa ja vieläpä lähtönumeroilla 4 ja 3 :)