Pentunen alkaa olla jo pikkuhiljaa varsinainen kilometrisääri. Se on siis kutakuinkin nokkaa, koipea ja häntää ja siinä välissä pieni pyörremyrsky. Painoa matamilla lienee joku päälle viitisen kiloa ja senttejä kertynyt epämääräisellä kotimittauksella jo 33. Miniä tästä ei siis tarvitse pelätä, nyt vaan toivotaan, että kasvaa sitten huolella kanssa. Eikä tarvitse näyttelymittoja jännittää myöskään, vaan lupa on vetää yli standardin ja kunnolla :D
Tähän asti kakaruusi on keskittynyt ihan vaan hassuttelemaan. Naksutellaan temppuja sillä ajatuksella, että olennaista ei ole se lopputulos, vaan opettaa oikeanlaista tapaa tarjota aktiivisesti asioita. 14vk kunniaksi pärskäytin muutamat tempunaihiot ihan videolle. Lisähäiriönä siellä kaksi aktiivista yleisönjäsentä, joille on kovin haasteellista välillä malttaa odottaa omaa vuoroa, kun Nipin tekisi mieli maistaa nameja ja Java on tassu pystyssä viittaamassa, että "saanko minä tulla näyttämään, jookojookojooko?".
Pois alta, crogit ja männynkävyt!
Randomnaksuttelun lisäksi kakarakoiran sosiaalistamisproggis jatkuu. Olen koittanut tarkoituksella haalia niitä erimerkkisiä leikkikavereita, jotta kehittäisi omia sosiaalisia taitoja ja kykyä puhua sulavaa koiraa muidenkin kuin shelttien kanssa ja tässä on onnistuttu so far oikein hyvin. Torstaisin M&M järkkää pentupaineja, joten sinnehän me ampaisimme heti tällä viikolla, kun minimi-ikä alkoi täyttyä. Tulin sen verran myöhässä, että siellä oli jo vauhdikkaimmilla omat painit päällä, mutta eipähn minun tarvinnut muuta kuin kylmiltään pieni shelttinen heittää laatikkoon muiden kassa, eikä sillä kyllä äitiä tullut ikävä. Alkuun se tepasteli häntä tötteröllä ympäriinsä tarkasmassa minkäslaista porukkaa täällä oikein on ja sen jälkeen pisti leikkihärdellin pystyyn. Puolisen tuntia se sai siis viihdyttää itseään n. viidentoista muun pennun kanssa ja hyvin näytti homma luistaavan, vaikka seassa ei ollut yhtään shelttiäkään.
Kukahan se sitten kuivaa niin, kun on tucca märkä ja paleluttaa?
Sen lisäksi pikkunapero on pätevöitynyt laituriltatippuja. Piipahdettiin pari viikkoa sitten mökillä ja sinäänsä ei ehkä yllättävää, että puolen tunnin sisällä saapumisesta yksi utelias sankari onnistui tippumaan laiturilta. On ainakin uimakausi siis korkattu ja oikein tyylikkäästi se sitten polski vielä pienen lenkin hämmennyksissään. Sinäänsä uiminen on jees, muttei ehkä kymmenen asteisessa vedessä silloin kun ilmakin on kymmenasteista.
Pahinta tässä on ehkä se, että mummo approves? :D
Hänellä tuntuu olevan myös luontaisia lahjoja puutarhanhoitoon. Ainakin kovasti se pikkuperkele on kaivamassa pihaa, kun silmä välttää. Yleensä jos napero on jossain hiljaa ja pois silmänkantamasta, syynä on lievä pahantako :)) Ilmeisesti kaivamalla Kiinaan on lyhin reitti? Kun on huolella valittu plantsujen paikat merkkaamalla ne kaivuuhommilla, voi alkaa istutus. Ja tähän tarvitaan ruukkuja, paljon ruukkuja. Niitä karvaturilas kantelee, heittelee ja nakertelee erittäinkin mielellään. Erityisesti olohuoneen lattialle kannattaa noita muoviruukkuja roudata ihasteltavaksi, että tälläisen löysin ja söin. Kun sopiva ruukku on valittu suutuntumalla, voidaan siirtyä kasvien valitsemiseen. Ja kaikkeahan kannattaa maistaa, viimeeksi se naposteli ruohosipulin kukkaa. Ei tiedä mikä on hyvä, jos ei maista, nih!
Nyt saatavilla, sheltie 2.0! Ladattavissa myös pistokkeella, aurinkoenergialla ja yleisellä häröilyllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)