Harrastuseläimet ramppaavat säännöllisesti milloin missäkin huollossa, mutta tokihan tämän meidän sohvatsamppiooni seniorinkin pitää saada oma vuoro. Nati käy ehkä kerran vuodessa hierojalla ihan muuten vaan ilman mitään syytä, ajatuksena tsekkailla mummokoiran kondis. Sehän on siinä mielessä hyvinkin onnellisten tähtien alla syntynyt pikkukoira, että jumeja se ei näytä kehittävän, vaikka elämäntyyli sisältääkin vauhdikasta pallo/frisbeerallia silloin tällöin. Onni on teräsmumsi!
 |
| Eikä paljoa tassuissa kilometrit paina :) |
Ja sitä paitsi Nati osaa kyllä nauttia hierontakäsittelystä ihan koko rahalla. Se on vallan helppo hoidetteva, senkuin vaan pistää pötkökseen ja möyhii muskelit läpi. Jälleen kerran Nati sai kiitosta varsin lihaksikkaasta olemuksesta ollakseen tosiaan tänä vuonna jo täysi kymppi ja kyllä niissä pikku koivissa on aika paljon jerkkua jemmassa. Reisien etupuolella oli pientä lihaskatoa verrattuna takaosaan, joka saattaa johtua tästä minun syksyn sairaslomasta, kun koirilta jäi pitkät kävelylenkit aikalailla uupumaan.
Hieroja myönsi pohtineensa meidän tullessa vastaanotolle, että näinköhän joutuu sanomaan tämän koiran ylipainosta, mutta kun pääsi upottamaan sormet Nipen sojottavaan tukkapehkoon huomasi turkin alla majailevan varsin solakan muorikoiran. Sehän ei ole onneksi itselleen mitään sterkkaturkkia edes kasvattanut, sen olemukseen nyt vaan kuuluu sellainen vähän hupsu tukka, joka ei vaan laskeudu alaspäin. Oikein englantilaista eleganssia parhaimmillaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)