Käytin molemmat harmaat fyssarilla kauden alkajaisiksi taas ja ihanan kallista, mutta niin hyödyllistä. Molemmat tosi hyvässä kunnossa, pikkukireyksiä vaan huollettavaksi. Piippinen oli ekan kerran kunnolla nyt fyssarilla (aiemmin ollut vaan tsekkauksessa Javan ohella ja sitten hierottu/kraniosakraali) ja se sai kyllä kovasti kehuja kehityksestään. Koirasta näkyi, ettei ole pidetty kiirettä, vaan annettu lihasten ja luuston kehittyä rauhassa tasapainoiseksi ja elastiseksi kokonaisuudeksi ilman ulkoista rasitusta. Syvät lihakset oli tosi hyvässä kunnossa, kiitos jumppailun tasapainotyynyillä ja temputtelujen. Kropanhallintaa se on saanut opetella koirakaverien kanssa juostessa, jota on kyllä ilo katsoa. Tässä muuten hidastusvideo joulupäivältä, kun lauma rallasi keskenään Fiskarsissa. Ionan liike on jotain niin helppoa ja ketterää, jota ei vaan pysty aksaesteillä rakentamaan.
Kevätkaudeen treenaamme viikottain Jennan koulutuksessa, joka on kyllä vallan huippua. Treeni on siinä mielessä kokonaisvaltaisempaa, että käytämme nyt alkuvuodesta vähän aikaa pohdiskeluun tulevan kauden taidoista ja asioista, joita halutaan harjoitella. Keskiviikkona Pipanttinen teki siispä vähän eri treeniä kuin muut (CTH/irtoamistreeniä) ja samalla linjalla luultavasti jatketaan myös ensi viikkona. Tosin pikkuapinalta meinasi mennä vähän maku, kun ei saanutkaan rallattaa ja luukuttaa miten sattuu, mutta elämä on joskus kovaa ;)
Minä odotan kädet ristissä tammikuun 4kk kontrollikuvia. Jos kaikki näyttää yhä luutuvan, niin se tarkoittaisi juoksulupaa minulle tai ainakin rajoituksetonta elämää särkyjen rajoissa. Tällä hetkellä opetellaan kävelemään, mutta luulen juoksemisen ja aksan olevan minulle helpompaa kuin kävely. Ainakin pää meinaa vetää lujempaa autopilotilla kentällä pyöriessä, joten välimallin tulkinta on nyt ollut tuollainen kamelimainen speedwalk. Vaan hitsiko tuleekin hyvä mieli tuollaisestakin pienestä puuhailusta ja en ehkä malta odottaa sitä oikeeta aksaa, ko pääsee liikkumaan kunnolla!
Nyt viikonloppuna kävin Piipaan kanssa vielä pyörähtämässä Ojangossa kisoissa turistina tokoilemassa ja tekemässä ohjaajakontaktitreeniä, jotta pieneen kallonpalleroiseen saadaan muistuteltua, että kaikki kiva asia noissa premisseissä tapahtuu minun kauttani, joten voi jättää esim. agilitylle huutelun vähemmälle. Pikkukarviaisen mielestä vuoron aikana odottelu on aika tylsää, kun siellä vaan kaksijalkaiset juttelee ja silloin voi alkaa ihmetellä olisiko viereisillä kentillä jotain huudeltavaa. Sen kun pitäisi saada tehdä kokoajan aksaa, niin kylläpä viihtyisi mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)