Missä olet, oikea talvi?
Ainakin täällä etelässä viimeaikoina talvet ovat olleet todella kummallisia ja sellainen kohtuus ja normaalius on täysin puuttuvia termejä. Enemmäkseen plussaa ja loskaa, mutta sitten kun pakastaa, niin vedetäänkin oikein huolella paukkupakkaset ja metri lunta kehiin. Ainakin omien koirien kohdalla pikakaraistuminen on ihan vaan teoriaa, kun vaikea siinä on koirankaan lämmönsäätelyn pysyä perässä, jos eilen on nollan yläpuolella ja tänään 20 astetta pakkasta. Takkeja ja tossuja ei kovin montaa kertaa talvessa tarvita, mutta näköjään täytyy olla kuitenkin.
Lenkille säällä kuin säällä
Meillä koirat lenkkeilee joka päivä, säästä riippumatta. Satoi tai paistoi, niin ulos mennään hihnan nokassa. Kun ei ole sitä montaa hehtaaria omaa pihaa tai heti kotiovelta aukeavaa metsäpolkua, niin lenkkien tahti on jotain muutakuin pää kainalossa rallaamista. Kovalla pakkasella kun kolme koiraa vuorovedoin käy tarpeillaan, niin siinä kyllä toisilla meinaa tassujen nosteluksi mennä seisoessa. Muorikoira jättää vaikka asiat tekemättä ennenmmin kuin tassujaan palelluttaa. Lenkille lähtiessä ei oikein voi lähteä arpomaan, että kuinka monta minuuttia tunnin lenkistä ne tänään pärjää palelematta, vaan lenkille lähdetään sillä varustuksella, että varmasti tarkenee koko lenkin. Kun en voi kolmea kantaakaan kotiin.
Mummon omat ohjeet
Kun joukossa on jo yksi seniori, sen huomaa miten kylmänsieto vaan heikkenee iän myötä. Aiemmin meni vielä -20 nostelematta tassuja, mutta kyllä se nyt alkaa jo pikkutöppösillä olla vilu -15 asteessa. Java näköjään pärjäilee sinne -20 asti ja Iona ylikin. Nati ei ole itselleen mitään hervotonta sterkkauksen jälkeistä turkkia kasvattanut vieläkään, joten kovaan viimaan aletaan aika herkästi takkia tai villapaitaa vetää päälle jumien ja vilujen estämiseksi. Nipellä onkin usein Ojangossa päällä sen villapaita pienemmilläkin pakkasilla, kun joutuu autossa odottelemaan sen aikaa, kun nuoremmat treenaavat.
Tukkatilanne
Kaikki narttujen omistajathan sen tietää, että ehdottoman tärkeää on tiputtaa kaikki pohjavillat sydäntalvella, koska kevät tulee. Meillä Iona tykkää vaihtaa näköjään oikein erityisen nakuun malliin, vaikka sääennusteet näyttävät ihan päinvastaista vielä sille järkeilylle. Java on ainut, joka nyt uroksena pysyy ihan hyvässä villassa kesät talvet. Kukaan näistä mun shelteistä ei ole näytelmäpuuhka, joten tukkaakin on ehkä keskivertoa kuvitelmaa sheltistä vähemmän (hyvä niin, näitä on tilattu!). Vastavuoroisesti ei näillä helteilläkään ole kuuma tai tukala, ja uimaankin voi kesällä pulskauttaa, kun ei tarvitse miettiä turkin föönausta.
Mitä lämpömittarille kuuluu?
Nämä kuvan postaukset on otettu viikko sitten, kun lämpömittari näytti iltapäivällä -22 astetta ja päälle vielä tuulta kuutisen metriä sekunnissa. En olisi ihan itsekään ilman pipoa ulos lähtenyt, kun tarkoitus oli tepastella vähän kuvailemaan. Hyvin näköjään tarkeni sen 1,5h tuolla reissulla kaikki muut, paitsi kaksijalkainen :D Leikkauksen jälkeen oikea reisi on jäänyt tunnottomaksi, enkä ihan samalla tavalla tunne lämpötilankaan vaihteluita sillä koivella, joten jonninaikaa sai hytistä sohvalla peiton alla kotiinpaluun jälkeen. Koirilla ei sitävastoin ollut mikään hätä, eikä hoppu kohti kotia, vaikka jouduimmekin vähän seisoskelmaan kuvien takia.
Kovin kärsiviltä nämä otukset ei taida kuvissa näyttää talvivarusteissaan. Enemmän minä ehkä kärsin 12 tassua tossuttaessa, mutta onneksi ne päivät on vähemmässä kun tuota rumbaa tarvitsee tehdä. Tässä vielä lenkkimaisemat ko. päivältä, onneksi lähdimme lenkille säästä huolimatta:
Pakko udella, et miten toi Paddy eroaa tavan Pompasta (perus- ja toppaversio)? Uuden takin hankinta on viimeistään ensi talveksi edessä ja Pomppaan tykästyin nyt, kun pikkusoopeli sellaisen sai. Sillä tosin on nyt vaan perusmalli, ja toppaversio vois olla kätevämpi paukkupakkasilla.
VastaaPoistaSiinä on siis Pompan leikkaukset ja heijastimet, mutta materiaalit on erilaiset. Se on kevyempi, meillä esim. auto-odottelutakkina käytössä tolla pikkuötökällä. Päälliskangas on ehkä vähän vedenpitävämpi kiiltäväpintaisempi tekninen kangas ja vuori on samettisen pehmeä. Pompassa on sitten jäykempi parkamainen päälliskangas ja muhkea karvavuori (käsittääkseni Toppapompassa on kerrosten välissävielä vanu tuomassa lisälämpöä). Iona on vähän tuollainen säästöturkkinen malli, niin sillä löytyy Toppapomppakin sitten kovempiin pakkasiin, jos ei tuo "tuulitakki" enää riitä. Paddyssä tykkään juurikin tuosta keveydestä, kun Iona ei niin takkeja fanita, mutta tuon olemassaolon se kyllä unohtaa aikalailla heti ja vaikkei olekaan mikään haarniska, ni pysyy leikkauksen takia päällä kovemmassakin vauhdissa.
PoistaEn tajua, että miksi jotkut katselevat mielummin koiran kävelemistä selkä kyttyrällä ja tassuja nostellen, kuin että laittaisivat sen takin + tossut. Meillä ainakin jos ei kovilla pakkasilla takkia laita vaikka shelttejä ovatkin, niin paikat jumiutuu ja lenkeistä ei tule mitään. Helpompi laittaa just nuttu niskaan kun kantaa koirat jäätyneet koirat kotiin :)
VastaaPoistaNo just tämä! Ja sit seuraava todetaankin, että "meillä ei koira halua lähteä kylmällä ulos" - johtusko mitenkään siitä, jos roudattu sinne kylmettymään noin niinkuin lähtökohtaisesti.
Poista