Lapsinokkelon ekat oikeat kisatkin on lyöty sitten systeemiin. Oumai. jännää! Onhan tämä koira tosiaan jo pari kertaa päässyt elämässään supermöllit juoksemaan, ni kyyyyyllä se ihan kisavalmis jo on :D Olisi ollut kiva kipaista sille vähän möllejä alle kisarutiinien harjoitteluun, mutta epiksiä on tosi huonosti näköjään nyt tarjolla, niiden aikataulujen ennustaminen liian vaikeeta ja toisaalta taas monesti myös episten radat on vähän liian vaikeita. Hieno ajatus, ettei nyt kaikki tekisi nollaa, mutta sitten unohtuu se turvallisuus, kun jotkut koirat on sinkoilijoita, eikä jää odottelemaan tai väistelemään kipparia (minua ei ne nollat kiinnosta, mutta vaaratilanteiden väistely ja etukäteen ennustaminen on työlästä). Niin, ja sitten se hintakin. On kai vähän karannut lapasesta epävirallisten starttien hinnat, jos 8e/startti saa siitä riemusta maksaa ja ihan oikeat kisatkin saa jo HSKH:llä kympillä.
Taidoiltaan pikkuhukka jo aikamoisen hyvällä tasolla, mutta suuri kysymysmerkki on niiden kisarutiinien rakentaminen ja fokusointi olennaiseen. Koirana Piipaa on varsin vilkas ja se ehtiikin tilastoida tuhat asiaa ympäristöstä siinä vaiheessa, kun moni muu vasta haukottelee. Sillonko se on tekemismoodissa, niin sehän keskittyy vain ja ainoastaan aksaan ja välillä mulle kiroilemiseen, jos oon sen mielestä ollut myöhässä. Tekemisen ulkopuolella se on sitten sellainen härvääjä.
 |
| Ennole. |
Pipantti on ollut valtavan hieno haastavissa Jennan tekniikkatreeneissä ja vastapainoksi nappasinkin sille sitten Niinulta kisavalmiiden ratatreenin, niin sai myös sitä itsenäistä etenemistä vahvistettua. Myös puomin "ykkösiä" pitää sille saada alle etenkin eri puomeilla ja eri ympäristöissä. Kun sillä onnistuu ykköset, niin voi olla aika varma kriteerin ymmärtämisestä ja taitotasosta - jos suoritus vakioituu vasta useammilla toistoilla, se ei ole kisavalmis. Nää onkin mennyt tosi hienosti! Tosin nyt fokuksessa on ollut ne suorat exitit ja haasteita on lisätty vasta seuraavilla toistoilla, koska missään nimessä koko ohjauspatteristo puomin jälkeen ei ole valmis.
Oli valtavan hyvät treenit kyllä Niinulassa! Pikkuaasi saa erityisen ison sydämmen tuosta yhdestä puomientrystä, josta tulee ihan täydellisen vinoon lujaa, mutta korjaa itse JA osuu vielä loistavasti. Olin itse aikamoisen ruosteessa ajoituksissa (tällä koiralla kokoaminen pitää tulla tosi ajoissa!) ja sen sellaista pientä sekoilua, mutta se on vähän sitä hienosäätöä. Ehdittiin tehdä sitten lisäksi varsinaisen viikkoradankin osat johonkin 20:een asti, kun kisavalmiiden veto oli aika piisofkeik.
 |
| Rauhallinen, kyllä. |
Meillä oli poikkeuksellinen viikko, kun sattui molemille koirille peräkkäisinä päivinä treenit oman kalenterisekoilun takia. No, en ruvennut sitten säätämään sen enempää, vaan mentiin keskiviikkona myös Sannin treeneihin. Pikkunokkelo pääsi ennen treenejä juoksemaan metsään koirakamun kanssa puoleksi tunniksi ja se aloitti sitten treenit radanrakennuksen päälle. Se oli ihan omituinen! Niin vaisu ja ihanko kaikki tehot puuttuis. Se teki sellain "ihan kivaa nättiä" ja lelussa roikkui kyllä, mut ei millään edellisen päivän kaltaista normimenoa. Mä olin ihan hoo-moilasena, että wtf?!
 |
| Need for speed, Pipantti edition |
Kunnon puolesta sille ei tosiaan ole mikään ongelma aksaa peräkkäisinä päivinä ja juoksutkin oli ja meni, tosin jälkimmäisen piikkiin meinasin aluksi laittaa. Pipantin äitikoirahan on vähän draamallinen juoksujen kans ja sillä ei oikein voi kisaa juoksujen jälkeen, kun on valeraskaus niin kovin rankkaa - olin jo vähän kauhuissani, et eikai tämä NYT muutu sellaiseksi. Lopetin sitten treenit vähän kesken ja treenikamutkin sano, et eroa onku yöllä ja päivällä esim. viime viikkoon. Nooooooo, päästiin hallista ulos, ni pikkukoira pääsee just katoksen ulkopuolelle ja vetäsee maailman pisimmät pisut. HUOH! Mikä ääliö :D Oli vähä liian kivaa juoksennella Islan kanssa, ni saatto unohtua yks ihan olellinen asia - pisulla käynti. Näihin ongelmiin ei uroskoiran kanssa ole tullut törmättyä...
Onneksi minulla oli treenipaikka myös Javalle seuraavaan ryhmään, niin pääsin tekemään harkan rakkaan terapiakoirani kanssa tuon episodin jälkeen. Harmillisesti meidän eka veto ei ehtinyt videolle asti, mut vaikka rata oli aikamoisen haasteellinen kaikkine linjaushaasteineen, niin johonkin pariinkymmeneen asti vedeltiin lämpimikseen, ennekun palkkailin. Ja sen kanssa ehtikin sitten hyvin reenailla koko radan, kun varsinaisesti tartte mitään hinkata. On se kyllä hieno epeli sekin!
Tässä vielä sen sijaan Javan tuuraustreenit tiistailta Akatemialta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)