24.5.2017

Yksäriviikko: Jennaa ja Jaakkoa

Viime viikko olikin meillä treenien osalta pyhitetty sitten muutamalle yksärille: Torstaina Jennan setit molemmille koirille ja lauantaina köröttelimme Turkuun Jaakon mietteitä pohdiskelemaan. Nämä yksärit rytmittää sen verran mukavasti harrastusvuotta, kun ehtii kerrankin jutella ja ihmetellä, eikä tarvitse vain juosta numeroiden perässä. Minä ainakin koen enemmän hyötyä siitä, että ymmärrän jonkun asian sovellettavaksi, enkä mene vain tekemään jotain agilityä. "Jotain agilityä" kun ei vie meitä eteenpäin ja kun haluan treenimäärät pitää vähissä, pakko panostaa siihen laadukkaaseen tekemiseen.

Jennan treeniin olin teemaksi pyytänyt estefokuksen ja irtoamisen vahvistamisen. No sitähän siellä olikin, en vaan ehkä ollut ihan ajatellut loppuun asti sitä ohjaajalta tarvittavan juoskemisen määrää :D Meinaisi olla aikalailla hapokasta tosiaan kaksi koiraa juoksuttaa rataa, joka koostuu kuusi kertaa päästä päähän juoksemisesta. Etenkin kun molempien treeniaikaa on se 2x15min. Selvisin hengissä siitä huolimatta, jej!

Paljon isoja ilonaiheita, esim. täydelliset puomit molemmilla otuksilla ja muutenkin vallan päteviä ohjattavia. Ei ne oikeastaan tarvitsisi, kuin olla itse huolellinen ja kipittää alta pois. Pepiinille vielä nollakulman takaakierrot on haastavat, kun liike vetää niin voimakkaasti ohi, mutta onko se nyt ihmekkään tuon ikäiselle. Lisää vaan estefokusta ja oikeeta hyppytekniikkaa noihin haastaviin kulmiin. Noi putken jälkeen irtoamiset on yleisesti ottaen koiran logiikalle vaikeita, vaan upeasti kyllä klaarasivat molemmat.



Perusasioiden vahvistaminen meinaa aina joskus kikkailuinnossa unohtua, vaikka taidot eivät ole mitnekään staattisia. Toki moni asia pysyy ihan ok tasolla jo pelkästään sillä, että agility itsessään on palkitsevaa ja tiettyjä käytöksiä vahvistavaa, vaan tietoinen taitotason ylläpito tuo ehkä kokonaisvaltaisempia tuloksia. Niinkin yksinkertainen kysymys, kun tiedätkö milloin koirasi on lukittunut esteelle voi monelle aiheuttaa hiljaisen hetken ja siitähän näissäkin treeneissä on kyse: kun koira on lukittunut, ohjaaja voi antaa vasta seuraavan linjan ohjaukset.

Samojen teemojen ympärillä jatkettiin lauantaina OMD Areenalla Jaakko Suoknuutin kanssa. Jaakko itseasiassa sen sanoikin varsin yksinkertaisesti, että oikeasti agility on vaan koiran katseen hallintaa: joko se katsoo esteisiin tai ohjaajaan. Pepiinin agendalla oli lähinnä kipparin tekemiseen rauhaa, joten pikkukoiran tehtävä oli vain viipottaa. Jatkettiin siispä ratatekemistä kovassa vauhdissa, mutta ripauksella lisää teknisiä haasteita verrattuna torstain kirmailuihin. Käytettiin yksäristä hyvä tovi ihan vaan asioiden läpikäymiseen ja MIKSI -kysymysten pallotteluun, jotta siinä itse tekemisessä keskitytään oikeisiin juttuihin. Itse treeniaikaa vedettiin sitten sellainen reilu vartti, joka oli kyllä oikein passeli. Koiralla olisi riittänyt lisävirtaa, mutta nimenomaan silloin laitetaankin pillit pussiin ja jätetään aksaintoa sinne pankkiin hautumaan.

Oltiin molemmat Helin kanssa kyllä tosi fiiliksissä tämänkin yksärin jälkeen, kun noiden perusasioiden pallottelua ei vaan voi olla koskaan liikaa. Pikkuturkiksen vauhti ja osaaminen sai kiitosta, joten seuraavaksi lähdetään hienosäätämään miten ohjaaja voisi sieltä perästä kertoa järkevästi linjat, niin että koiran olisi järkevää edetä optimaalisinta reittiä myös itsenäisesti. Tätä koiraa kun ei mun juoksutahdilla oikein pelkästään edestä ohjata jatkossakaan. Tän takia meinaan sitten vähän ryysiä ja sillä nyt harvemmin lopputulos on kovin kummoinen (sen takia nämä videot on niin parasta oppimatskua minulle, kiitos siis teille, jotka suostutte näitä treenejä ja kisoja kuvaamaan). Pepiinin tarrakirjaan myös iso tarra tuosta puomista! Kaksi toistoa puomilla, jota sei ole ikinä nähnyt ja sisältää lähetyksen sekä ansaesteen linjalta poisvedon heti puomin jälkeen. Noin törkeitä ohjaajafokustreenejä en ole edes uskaltanut tehdä ja silti se vastaa niin hienosti haltuunottokäskyyn plus ohjausvihjeeseen. Hyvä Piipaa!



Lauantai sattui olemaan sen verran lämmin päivä, että jäähkälenkin päälle halusin vielä käydä uittamassa koiran, niin mukavampi matkustaakin takaisin kotia. Viime viikolla uutiskynnyksen ylittänyt Littoistenjärvi sattui olemaan siinä lähettyvillä, joten sinne siis ja nytton sekin ihme nähty. Sekä tietty koirat päästä ihan uimalla testaamaan, että toimii myös siihen käyttötarkoitukseen. Me oltiin venerannassa uittamassa ja se oli sen verran varjossa, ettei kirkkaus päässyt ihan täysin oikeuksiinsa, mutta kauempana hienosti välkähtelii turkoosi.






Ensi sunnuntaina jatketaan Jaakon kanssa (jenkkikäännökset pitäisi olla täydellisiä siihen mennessä) ja kesäkuussa sitten kaksinkappalein Jennan yksäreitä tulossa, huippua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)