Kevätsiivous

Kuten kuvasta näkyy, niin kevätsiivous alkoi tällä kertaa blogista. Alkoi vanha pohja tylsistyttämään sen verran, että töhersin äkkiä jotain kasaan. Tosin tällä hetkellä pelihousut ratkeaa siitä, että mä en vaan kestä noita pyöristettyjä nurkkia tässä mallissa yms. pientä ja taustakin on nyt vaan jotain pikkukivaa tähän hätään, mutta joskus sitten askartelen ehkä loppuun.

Viikonloppu meni Fidarin parissa ja siitä lisempi seuraavassa postauksessa. Ainakin kuskin ruho tietää jotain fyysistä tehneensä viikonloppuna ja kokovartalokooma alkaa vasta helpottaa, joten pystyy ehkä asiasta jo kirjoittamaankin. Tänään enivei kirmaamaan Jennan treeneihin ja ratapiirros haiskahtaa juoksentelulta, yikes!

Loppukevennyksenä Pasi & Tape, miltei 3vk. Ja referenssiksi kerrottakoon, että Taistolainen on juuri rikkonut kilon rajapyykin :D Lisää pentukuvasaastetta tulossa eni minit, koska eilen kävin myös Kotkassa pyörittelemässä yhtä vallan suloista nelikkoa ja kyllähän sieltä muutama suosikki erottui edukseen.

Kuva: Outi Korhonen

Tampereen paketti saapunut

Tampereen jalminilähetys on saapunut perille <3 Blm-n, mv/tri-u ja kirjava tri-n. Paljon onnea uudelle kasvattajalle ensimmäisestä pentueesta! Äitikoira on tässä yhdistelmässä siis Minni, Villanillan Forever And Always.

Kuva: Essi Karlsson

Lievää yhdennäköisyyttä

Olen havaitsevinasi pientä yhdennäköisyyttä isukki-poika -akselilla. Pasi on vähän niinkuin negatiivi pikku-Nalusta? Kovat pojat viihtyy vaaleanpunaisessa ihan pienestä pitäen!

Piluilua Javan malliin

Viikonloppuna kirmailtiin oman seuran kisoissa kolme starttia ja pääasiallinen tavoite oli 1) olla tekemättä yhtään lentokeinua 2) keskittyä rytmitykseen linjojen ohjaamisessa. Yllättävää kyllä, molemmat tavoitteet täyttyi. Keitoksen Java toki vielä maustoi pikkupiluilulla ja piti sitten hipsauttaa takakoivilla hellästi pari rimaa (taaaaaaaaaaaaaas!), mutta sekään ei kyllä häirinnyt sitä faktaa, että edellä mainitut kohdat onnistui ja jatkettiin baanaa ihan muina ankkoina pikkurimoista huolimatta. Ja jopa vikalla radalla pysyi kaikki rimat ylhäällä, joka sitten riitti 3./42.

Tulosrimpsut näköjään oli seuraavaa:

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

33,16

4,52

-8,84

5

5

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

29,11

4,98

-7,89

5

5

Java

Yokotai Blue Moon

Satu Tuomela

HSKH

31,99

4,53

-8,01

0

-8,01

Laakahyppyyn tarttettais otukselle vähän lisää ilmaa, niin ei tassut kolistelis suotta rimoja. Tarttis tehdä siis jotain... No, sekin on toki Javan eduksi mainittava, että eipä näköjään työntekoon näkynyt se, että kotona pyörii yks tärppinen Nati. Tosin lievä vallattomuus siinä kyllä on lisämausteena nyt kevään myötä, joka kisapaikalla on snadisti raivostuttavaa *hauhauhauväksväksjokonytentänytmennääköradalle* vuoroa odotellessa (ei sillä, että se osaisi odottaa hiljaa muutenkaan, mutta nyt on lisäpotenssi vielä matkassa). Radan jälkeen se sitten taas tasoittuu kaverin kierrokset, mutta joo, kevät....

Kaiken kaikkiaan oon kyllä vallan tyytyväinen viikonlopun baanoihin, kun tuon karvalakin kanssa sai kuitenkin tehtyä kolme ehjää rataa ja itse en myönnä mitään massiivisia ohjausmogia myöskään tehneeni :)

Huippuja juttuja

Onnistuin nappaamaan Elinalle äkkilähtöyksärin, joten keskiviikkoillaksi tehtiin pieni roadtrip Kaarinaan. Seuraksi yksärin jakoon meille lähti Heli & Kick ja Javahan luonnollisesti toivottaa kaikki leidit oikein erityisen lämpimästi tervetulleeksi konttiseuraksi. Tän viikon rata oli oikein mukavan vauhdikas ja sisälti muutamia varsin mielenkiintoisia linjaamishaasteita. Käytettiinkin aluksi tunnista hyvin aikaa radan läpikäymiseen ja eri vaihtoehtojen miettimiseen.

Tuplasylkkäri ei lähtökohtaisesti kuulu omaan repertuaariin, mutta on se vaan myönnettävä, että siinä on kyllä pienin avuin paljon infoa koiralle. Voisihan sitä vaikka joskus treenata vastaisuuden varalle. Toinen mielenkiintoinen kohta oli sitten radan loppupuolen luukutus, jossa koiran pitäisi malttaa lukita este ilman ohjaajan rytmitystä (koska muuten ei ehdi pakkovalssiin). Nalpero lähti lukitsemaan seuraavaa estetttä kiihdyttävästä liikkeestä ja olikin aikamoinen työ saada se huomaamaan, että jotain jäi hei isäntä välistä. Ei auttanut edes, että Elina seisoi tiellä, joka yleensä kyllä shelttiä jarruttaa (tulee elävästi mieleen viime kesän sm:ien karsintaradan putki-irtoaminen....). Sen verran kiire esteille muutenkin, että leluakaan ei aina malttanut ottaa mukaan, vaan mielummin olisi paahtanut häntä tötteröllä vaan sitä aksaa. Tähän voisi kanssa kiinnittää huomiota jatkossa treeneissä.

Hurjan hyvä, tehokas ja hyödyllinen tunti siis taasen! Ne linjat, ne linjat...

Sen lisäksi on toki aina huippujuttu, että jalminit kahdessakin eri osoitteessa kasvavat ja voivat oikein mallikkaasti. Satun Ilo-pentue on jo aukaissut silmät ja siellä opetelaan nyt haukkumaan ja murisemaan. Aika pelottavaa... 2 vk painot poppoolla: 534, 462, 601 ja 650. Outin ja Hipsun helmoissa oleva poikaduo (joka muuten näyttäisi olevan bimerlejä molemmat <3) on myöskin ylittänyt yhden viikon rajapyykin tyylikkäästi. Taistolle ruoka maistuu enemmän kuin hyvin ja siellä on täräytetty puolen kilon lukemat yksi viikkoissynttärien kunniaksi. Pasi tulee lujaa takana reilun 300g lukemilla. Muutaman viikon päästä meinasin kipaista Kotkassa katsomassa pedon alkuja ja kuun lopussa jos tekisi JKL roadtripin myös.

Mv-n, tri-u, mv-u & blm-n (Kuva: Satu Airaksinen) 

Kukkuu!

Pasi <3 (Kuva: Outi Korhonen)

Taisto <3 (Kuva: Outi Korhonen)

Agilityeläin on the go

Ollaan me jotain aksailtukin viime aikoina. 1,5kk kisatauko käytiin päättämässä Porvoossa ja ei nyt mitään spektaakkelimaista kerrottavaa jälkipolville. Ekalla radalla keinu oli kyllä luvattoman huono, puomi ihan hanurista ja sitten vielä toi kolmen sekunnin pikkukieltopyörittely, kun se lähtikin takaakierrosta liikkeen mukaan ja siinä sitten nohevasti pörrättiin yhteistuumin aikamme. Tuollainen mokapipofiltteri pitäis saada kyllä kaikkiin kisavilmeihin :D Mutta jos jotain positiivista, niin menipä kerraankin putkijarru jakeluun. Kiitos Lauralle "salakuvaamisesta"! Toka rata olis ollu ihan huippuhyvä, mutta Java luki vähän liian aikaisin tehdyn päällejuoksun välistävetona ja livahti sitten hypyn väärälle puolelle. Tästä ei todistusaineistoa ole, niin voin ihan vapaasti väittää sen olleen huikea :DD

Kipaistiin yksi maanantai Niinulla myös vähän kirmailemassa ja oli oikein mukavasteria. Puomin kontaktin joutui ottamaan ihan vimpan päälle, kun edellisen viikonlopun kisoissa oli vähän vallatonta menoa niihin liittyen. Noi persjättökuljetukset kun sais treenattua kondikseen, niin olis ihan käyttökelpoinen temppu kisoissakin. Nyt se tuppaa puolenvaihdolla lipeemään takaakiertoon vähän turhan herkästi.



Viikonloppuna oltiin vielä Citybelgien kisoissa. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa taaskaan :D Ei vaan paljon hyvää oli radoissa, moni juttu onnistui ja hyvin se olis voinu nollat tehdä. Java oli jokseenkin lentoonlähdössä ja hitusen vallaton, joka ei teknisellä radalla välttämättä se paras moodi, kun ansaesteet houkuttelevat pientä koiraa. Oli sen verran ansoja ripoteltu jokaikiselle esteelle Viitasen ja Jalosen toimesta, joten pienikin herpaantuminen tuotti tuloslistaan komean hyllyn. Eräälläkin radalla 10% starteista teki edes tuloksen ja vitosella pääsi kakkospaikalle. Keinulla se ei taaskaan osannut odottaa vapautuskäskyä, mur - Tehotreeniin siis koko keinu, vieläku hää kehtais treeneissä sieltä varastella, niin voisi jotain asialle tehdä. Ja kovasta vauhdista keppientryt, nyt meni muutamat vähän pitkäksi, kun ohjaaja ei tajunnut jarruttaa. Kyä se tästä!

Ahneella on kylläinen loppu

Kuvassa ulkoiluhousut, jonka vuoren parissa on eräs musta shetlantilainen askarrellut, kun jotain jäänyt taskuun....

Kaverin pikkusisko totesi tuossa vuosia sitten, kun näki ekan kerran Natin "tuo koira näyttää ihan siltä, että se tykkää kokata ruokaa". Se on kyllä ehkä osuvin kuvaus mitä mustasta otuksesta on sanottu. No, se olis ehkä vähän huono kokki, ko söis kuormasta minkä ehtis ja lopputulos ehkä erilainen aiotusta, mutta ainakin kovin onnellinen ruuanlaittaja.

No joko niitä nameja?

Nipen elämässä pääpointit ovat: syöminen, pallo, lämmin ja pehmeä nukkumispaikka & rapsutuksia. Sanoinko jo ruoka? Se on kuitenkin hyvin keskeinen elementti, vaikka saatavuus on kyllä ihan taattu joka päivä ja kahdesti. Mutta kahdesti on kuitenkin aika paljon liian vähän, mikäli Natilta asiaa tiedustellaan. 

Kuvaajaa ei vahingoitettu kuvauksissa

Silloin, kun evästä annostellaan kuonon eteen, sen imaiseminen parempiin suihin valoa nopeammin on tärkeää. Joskus siitä pika-ahtamisesta sitten seuraa paluupostia ja yrjö on vieraanamme. Niimpä taloudessamme on siirrytty käyttämään ruuan ystävälle erikoiskuppia, kun innostuin kaverin esimerkistä. Isompi Green havaittiin liian helpoksi tiirikkanenälle, joten se on siirtynyt Javan käyttöön niille päiville, kun otetaan relasti ja ruuan kanssa puuhailu on sopiva ohjelmanumero.

"Kyjen slow bowl mini flower" on taasen ollut vallan pätevä jokapäiväiseen käyttöön. Sinne saa ladattua lihat ja mössöt ja nappulat ja piimät ja käytännössä ihan kaiken mahdollisen. Ostin samanlaisen porukoidenkin koiralle ristarileikkauksen toipumisviihdykkeeksi, kun sapuskan määrää joutui tiristämään minimiin, niin olisi sentään vähän pidemmin riemua siitä vähästäkin. Toimii siis mainiosti myös leveämpikärsäiselle japaninpystykorvalle. Ja mikä parasta, kupin voi heittää huoletta myös tiskikoneeseen (tosin Natin jäljiltä se nyt vaan on kiiltävän puhdas jokatapauksessa ruokailun päättyessä).

Voimme siis lämpimästi suositella muillekin ruuan ystäville näitä, jos meinaa olla ruokailun kanssa liian kiire :)