Kukkuu

No ollaanhan mekin vielä hereillä. Jännä juttu miten henkisesti rankkaa aikaa voikaan olla lomaa edeltävä viikko, kun sitä alkaa jo suurinpiirtein laskea minuutteja kesälaitumiin. Ja siihen kun vielä yhdistää joka viikonlopun reissut/aktiviteetit/hässäkät + viikon reenit, niin siinä ja siinä, että jää aikaa nukkumiseen. Ainakaan minkään sortin elämää täällä ei ole vietetty, jos ei-koiralliset sitä tiedustelee :D

Karvakkaat reissussa :)

Pärnun reissusta selvittiin siis kaikin puolin hienosti muutama viikko sitten. Startattiin perjantain aamulaivaan, jossa päätettiinkin ottaa lemmikkihytti, kun niitä oli vielä tarjolla siinä vaiheessa. Lämpötilojen puolesta olisivat kyllä pärjänneet sen kolmituntisen autossakin, mutta kivempi se on itekki hytissä kuin käytävällä istuskella. Piskit oli erittäinkin cool paatilla ensikertalaisiksi, vaikka seinän takana taisi asustaa jonkin sortin nuotaja, jonka läähätys kuului seinästä läpi ja välillä se taisi heiluttaa häntää seinän vieressä siihen tahtiin, että meinasi läpi tulla. Karvakaverit nuuskutteli hytin läpi ja sen jälkeen pisti pitkäkseen, joten kaksijalkaiset pääsivät hyvillä mielin aamukahvia kiskomaan kaffilan puolelle. 

Javakin hymyilee :D

Me oltiinkin sitten jo iltapäivällä perillä Pärnussa, jossa ehdittiin näppärästi vaihtaa majapaikan ovella nopeat kuulumiset perjantain näyttelyyn suuntaavien kanssa. Tehtiin pitkä lenkki pitkin poikin Pärnua hauvojen kanssa, kun käytiin jo etukäteen katsomassa viikonlopun näyttelypaikka. Lenkin jälkeen tulikin sopivasti sen sortin sadekuuro, että ei lähdetty enää leimoja hakemaan passiin ryhmiksestä, vaan jäätiin ihan kiltisti Konseen päikkäreille. Sinäänsä ei ollenkaan huono tsägä, kun kuulemma ottivat siellä 10e/madotusleima, kun sunnuntaina sain ne omille 1e/leima KV-näyttelystä ;) Ilta sujuikin sitten Konsen terassilla ja piipahdettiin keskustassa syömässä + lurauttamassa karaåkea. Oli muuten sellanen karaåkekokemus taas, että tietää olleensa. Ainakin Aikuista naista oli veivattu pari kertaa liikaa, kun levy ei lähtenyt enää edes pyörimään toiveikkaiden jo mikkiä rutistaessa :D

Lauantai olikin säätiedoista poiketen iloisen aurinkoinen, joten ei haitannut ollenkaan lähteä päiväksi näyttelyihin. Tosin lauman mukana olleet suomen pystykkäät (aka kepot) oli ehkä hieman erimieltä, kun oli näköjään vähän ilta venähtänyt ja niimpä me tuotiin sitten mukanamme kaksi raatoa Kalevi Stadiumille. Ilmeisesti rotu on sen verran harvinainen nähtävyys lahden toisellakin puolella, että nämä näyttelykappaleet päätyi useammankin näyttelyturistin kameraan. Joku tätikin näppäili oikein useammasta kuvakulmasta fotoja lepäävistä pystykkäistä :D Me ei Hannan kanssa välillä vaan meinattu ees omaksi noita tunnistaa, kenen lienee... No, jos ei muuta, niin ainakin koirien vahtipalvelu toimi erinomaisesti. Sieltä aina käytiin vaan tukikohdasta vaihtamassa karvakasta hihnan päähän ja kehään. Tosin suomen pystykkäitten kehässä ei tälläkään kertaa menestystä tullut; tuomari oli vähän sitä mieltä, että turkki kaipaisi laittoa ja esiintyminenkin varsin velttoa. Liikkeiden arvostelu jopa mahdotonta, mutta toki ymmärtää luontaisen taipumuksen levon tarpeelle siestan aikaan. Rakenne hyvä ja mittasuhteetkin suurinpiirtein sinne päin. ROPia ei silti tällä kertaan kummallekaan.

Nirpun erikoistaito: "Puss in Boots" tuijotus. 

Jouduttiin sitten näyttelypäivän päätteeksi jättämään koirat ja pystykkäät lepäämään huoneisiinsa ja pystykkäiden huonoa menestystä paikkailemaan pienellä shoppauskierroksella. No, sieltähän löytyi sitten vaikka mitä kivaa. Autolla reissaus on erittäinkin iloista jo senkin takia, että ei tartte miettiä etukäteen mihin minkäkin pakkaa. Senkun vaan täräyttää pussukat konttiin ja miettii sitten vasta kotona mihin mikäkin kuuluu. Illaksi suunnattiin taas ulkoruokintaan ja tällä kertaa myös pystykkäät olivat jo sen verran vedossa, että niiden kanssa pystyi esiintymään julkisilla paikoilla. Syötiinkin oikein hyvää mättöä keskustan irkkubaarin terdellä, eikä laskun loppusummakaan päätä huimannut. Jälkkäriksi käytiin vielä hakemassa piste i:n päälle; suklaalla kuorrutetut mansikat. Nams! Iltaa jatkettiin vielä juhlistamalla Sirpan synttäreitä Konsen terdellä, joten ei ehtinyt aika käydä pitkäksi laisinkaan. Nipakin pääsi loistamaan erityistaidollaan tuijottamalla vetisin silmin letunsyöjää ja niinhän siinä kävi, että Katinkin oli hellyttävä jakamaan annostaan pienelle mustalle kerjäläismummolle.

Sunnuntai menikin sitten näyttelyssä pikapyörähtämällä, kun heti shelttikehien jälkeen alkoi järjetön vesisade. Niimpä kirmattiin pikapikaa autoon ja nokka kohti Tallinnaa. Tarkoitus kun alunperin oli, että sunnuntaina olisi ehtinyt mainosti pyörähtää upeilla rannoilla, mutta aina ei mee niinku Strömsöössä. Niimpä rantasuunnitelma vaihtui sitten päiväksi sateisessa Tallinnassa ennen laivamatkaa kotiin. Pystykkäät lähtivät nestetankkaukselle, niin sillä välin istuskeltiin sitten satamamakasiineillä koirien kanssa kahvin juonnissa, kun Jalmarin jumalallinen olemus vangitsi muutaman ohikulkijan mielenkiinnon. Java saikin tässä epävirallisessa Sadama Show'ssa mm. arvostelut "God's gift", "Perfect" ja "Princess". Ei ilmeisesti epäselvyyttä voittajasta, Prinsessa Jalmari oli siis tämän miesparin mieleen, liekkö istui sisustukseen vai mitä :D Ainakin Herra pilkku itse oli erittäin otettu saamastaan huomiosta ja heilutteli häntää kovinkin ilmavasti sedille.

Seuraavaa reissua siispä odotellessa. Kiitokset reissuseurasta ja kuvista koko poppoolle!

Pärnu KV: 2x NUO EH1

Kuva: Inna Tolli

Jalmari pieni karvadalmis palkittiin viikonloppuna Virossa molempina päivinä nuorten luokan ainoana osallistujana NUO EH1 seuraavin arvosteluin:


 18.6.2011 Ingrid Hein, Viro


"Yli keskikoon, hyväturkkinen, erittäin kaunisvärinen merle, rodunomainen pää, hyvä korvien asento, suora selkälinja, hyvä rintakehä, hyvät raajojen kulmaukset, liikkuu riittävän vapaasti, hieman ujo"


19.6. 2011 Saija Juutilainen, Suomi

"21 months young male, excellent propotions & correct bone for size, strong ???, correct lenght & expression, bit heavy skull, correct bite & underjaw, nice small ears a bit wide set, correct neck & ??, needs better muscle, enough anglulations, beautiful and clean blue merle, excellent coat quality, nice temperament, should move fully & stepping more drive, nice drive from profile, nice tail carriage, needs time & better condition"

Nöppönen pöydällä

Oisko tällä pärjänny jo sakukehässä? ;)

Hienosti meni siis meidän osalta ja EH tavoitteet täyttyivät. Eipä me tuonne lahden toiselle puolelle mihinkään sertijahtiin oltu kuitenkaan menossa, vaan lähinnä viettämään minilomaa sheltti-ihmisten kanssa ;) Lauantain kehäesiintymiset meni aikalailla penkin alle, kun oltiin Sarin kanssa sovittu esittäjä jo etukäteen, kun mittelikehän ei pitänyt mennä shelttikehän kanssa enää nuorten luokan kanssa päällekäin. No, mitenkäs kävikään sitten, kun Sari oli juuri cacibia pokkaamassa Tulille viereisessä kehässä, kun olisi pitänyt olla jo Jalmarin kanssa kehässä :D Tehtiin siinä sitten sen verran lentävä vaihto handlerissa kaikessa häsiksessä, että Java pieni meni ihan hämilleen. Sen edessä olisi voinut kolmihäntäinen kissa ajella yksipyöräisellä makkara suupielessä ja silti se olis vaan etsinyt mammaa kehän laidalta.



Ongelmahan olisi ratkennut tosi näpskästi sillä, että olisin sielä kehän laidalta Jalmaria kiljahdellut, muttakun kaksoishandlaus on kiellettyä, niin sitä sitten kanssa ollaan suut supussa myös kehän laidalla ja toivotaan, että hauva huomaisi ihan keskenään sijainnin. Hauhau ei sitten oikein keskittynyt poseeraamaan ja liikkeissäkin meni pää kenollaan kentän laitoja ihaillen. Siitä sitten tuo ujousmerkintä näköjään. Niinjoo, ja tuli sille vähän yllätyksenä tädin standardimittakeppi kyynäränmitta, mutta antoi kyllä nätisti kuitenkin mitata ja kopeloida. 

Sunnuntain arvostelussa jäin vähän ihmettelemään tuota hieman raskasta kalloa, kun tämä hauva ei ole kyllä raskasta nähnytkään, vaan päinvastoin hyvinkin lightmallisto :D Kiva juttu kuitenkin, että pää alkaa karvan myötä sitten näyttää skrodemmalta. Ja myös tuo lihaskuntokommentti oli siihen nähden ihmeellinen, että just pari viikkoa sitten Kaiperla kehui pojan muskelit erittäin hyväksi ikäisekseen aksakoiraksi. Että ei siellä mitään läskiä kovin pitäisi olla (en noita myöskään vinttikoirakunnossa pidä) ja mikä ihmeen broileri tuon koiran pitäisi tässä vaiheessa kasvua olla, ni ei osaa sanoa. Mutta näin tällä kertaa siis, mielenkiintoinen kokemus.


Ja tietysti tuo "nice tail carriage" pisti vähän hihityttämään. Mun kanssa kehässä pyöriessä sehän vetää ihan häntä nutturalla, kun ilmeisesti itsevarmuus kasvaa eksponentiaalisesti mun seurassa. Ja sit Sarin kanssa ei enää tartekaan kaikille pullisella, vaan mennään liikkeissäkin upeasti häntä selän jatkona. Handlerinvaihto on nyt ollut meillä ratkaisu tähän shelttien perisyntiin, korkeisiin häntiin, kun tuolla kehissä näkee niin paljon kaiken maailman kiroamista ja läpsimistä hännän takia ja mulle se ei oikein istu. Ja toisaalta taas hauva myöskin tarjoaa mulle kontaktia kehässäkin liikkuessa, josta en viitsi alkaa rankaisemaan, kun sitä on isolla vaivalla opetettukin. Niimpä Sari handlaa, niin ainakin häntä on kauniisti ja juoksee suorassa, mutta kääntöpuoli on tietysti pojan itseluottamus, joka näyttää vähän katoavan symbioosista irrotessa :D


Palataan vielä myöhemmin Pärnun matkaraporttiin, kun reissuhan oli suorastaan hilpeä. Nyt pitää välillä tehdä jotain kotihommiakin :))

Kesä, kiitosnam!

Tätä on taas venattu oikeesti sieltä puolentoista metrin hangista asti, kesää <3 Omalla terdellä on tullut viihdyttyä enemmänkin lailla ja samaa mieltä on nuo karvanokkaiset asiasta. Siitäkun on karmeen kiva tuijotella tiukasti ohikulkijoita ja kommentoida toisille piskeille, et tää on sit meidän piha, et paree pissiä muualle! Vaikka asia on varmasti hyvä ja tärkeä, se ei silti ihmiskorvaa hivele, kun nuo kaksi järjenriemuvoittoa heittelevät bensaa toistensa liekkeihin ja innostuvat keskustelemaan vähänkään provosoivien nelijalkaisten kanssa. Niimpä meillä onkin tässä kesäproggiksena niinkin raflaava koulutusoperaatio, kuin "Kärsät hiljaa".

Viime sunnuntain kauhujen jälkeen sain sitten peruutusajan Maare Kaiperlalle, jotta Jalmarsson pääsisi osteopaatin näppeihin. Tosiaan sunnuntaisen arkomisen jälkeen mitään sellaista ei ole arjessa esiintynyt, vaikka vauhtia, pomppuja ja vaarallisia tilanteita siihenkin aina mahtuu. Ja juttelin Helinkin kanssa tuosta, joka osasi sitten kertoa enemmänkin miten fyysisesti rankka takaakierto itseasiassa on koiralle, kun se joutuu käytännössä ponnistamaan pelkästään sisätakajalalla hyppyyn ilman vauhtia. Ja löytyihän siellä sitten vaikka mitä, joista kaiken pahan alku ja juuri oli vino lantio. Millon lienee Java onnistunutkaan jysäyttämään hanurinsa siihen malliin, että saanut tärskyllä sitten oikean puolen jumiin.

Vasemmalla puolella se oli sitten kompensoinut parhaansa mukaan oikean vajaita liikeratoja ja sehän näkyy sitten toispuoleisuutena. Oikeassa koivessa oli myös sellaisia möykkyjä, jotka hieroja olisi kyllä saanut pois, mutta ne olisi sitten tulleet takaisin, kun siinä olisi sitten hoidettu vaan oiretta, eikä syytä. Joten sinäänsä ihan hyvä, että etenemisjärjestys oli nyt tämä ja ongelma toivottavasti pois päiväjärjestyksestä ennenkuin se on edes mikään ongelma. Koiran lantio saatu suoraksi ja muutaman viikon sisään kroppa itse sitten korjailee epätasapainot. Noin muuten hauva sai kyllä kehuja hienosti käytöksestään, kun malttoi ventovieraassa paikassa ventovieraan käsittelyssä heittäytyä rennoksi.

Java & Luru <3

Perjantaina suunnattiin sitten kera pikkumustan ja korjatun otuksen Tammisaareen, kun siellä laumaa odotteli 8 viikon ikäinen Luru -pentu. Aina yhtä hauska nähdä miten korrekteja nämä osaakaan olla pikkupentujen kanssa, kun mennään rauhassa nuuskimaan ja muutenkin ollaan säikyttelemättä tai jyräämättä pieniä koiranalkuja. Työnjako oli muutenkin totutunlainen; Java on "good cop" ja jaksaa leikittää ja rellestää pentusien kanssa ja Nipa on "bad cop", joka kertoo olevansa pomo sitten myöhemminkin. Kyllä Jalmari pääsee elämässä helpolla, kun on aina Nati -äiskä pitämässä puolia.

Pallopallopallo!

Hyvin väsyneitä piskejä sai lauantaina tuoda kotiin, kun pallojen perässä tuli juostua varmaan ihan riittävästi, pikkukoiraa leikitettyä ja vieläpä lauantai kruunattiin uimisella. Nipa polski menemään tennareiden perässä niinkuin vanhan tekijän kuuluukin ja säätilan vuoksi myös Jalmarsson kannettiin mahakorkeutta syvemmälle ottamaan muutamat vedot. Olikin kiva sitten märkien koirien kanssa lähteä kaupungille pyörähtämään jätskiostoksille, kun ei ollut ainakaan kuuma tassutella :) Meinattiin ottaa hauvat mukaan kaverille grillaamaan vielä lauantai-illaksi, mut koska ne oli "voitteko mennä jo pliis, ni pääsee nuq" -näköisiä jo makkarinlattialla, niin jäivät illaksi keskenään. Ja ihan hyvä, että ehtivät edes vähän nukkuakkin, kun Tammisaaressa piti tietty mennä yöllä ja aamuyöstä Lurunkin kanssa ulos, kun se on niin kivaa ja sunnuntaiaamuksi oli molemmat ilmoitettu I-HAH:n rallytokokisoihin.

Iloinen majava

Luru - reseptinä 1/2 whippet, 1/4 dalmatialainen ja 1/4 bc

Kisoista ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville. Molemmille hienosti hyväksytyt tulokset (89 & 85) ja Nipalle samalla epävirallinen koulari RTK1 + luokkanousu. Nati on kyllä aivan mahtava rallyilija ja todellakin neitokaiselle laji löytynyt, nyttenkin olisi 99p. ollut plakkarissa, jos olisin itse vaan tajunnut lähteä takaakierrosta ajoissa liikkeelle, koska paikallaanseisomisen se tulkitsi perusasentokäskyksi. Se ei mun mielestä ihan ehtinyt persikka maahan, mutta ihan sama, miinus kymppi kuitenkin väärin suoritetusta tehtävästä, kun en sitten jäänyt uusimaan. Tiiä aina näistä :) Mua vähän alkaa tässä lajissa vaan häiritä se, että kaikki hyväksytyt tulokset oikeuttaa luokkanousuun. Ois niin paljon hienompaa, kun olis sama 123 -palkintosysteemi kuin tokossa tyyliin, jossa ainoastaan yli 90 olis ykköstulos ja samalla luokkanousuksi oikeuttava. Sitä olis itekkin vähän skarpimpana tuolla radalla, kun nyt se oli ihan sama tuleeko niitä virheitä kymmenen vai kolme.

Java oli myös ekoissa rallykisoissaan harjoittelematta ja vaikka tulos ihan kelpo 85 (josta ohjaaja mm. täysin vastuussa kympistä, kun tehtiin 360 väärään suuntaan - oikea ja vasen, miten ne nyt menikään :D), ajoittainen haahuilu oli erittäin nounou (ja nyt sitten pitäisi selvittää miksi, mun erilaiset käskytykset, asennot, äänensävy, häiriöt jne.). Koira alkoi toimimaan vasta kylteillä 10-15 niinkuin töitä pitää tehdäkin, joten se erittäin hieno. Mutta se alku... Me kun tehdään näitä rallyja nyt vähän niinkuin tokotreeninä, eikä rallynä, niin sen takia nipotan tässä :) Siinä meni sitten konseptit ihan sekaisin heti kärkeen, remmi etujalan alle ja samaan hässäkkään tuli sitten tehtyä se kierroskin väärään suuntaan. Just oltiin aiemmin puhuttu, että jos käy hihnaa jalan alta korjaamassa, niin se on samantien penaltyt siinä koiraan koskemisesta. Mulla meni sitten kaikki ajatuskapasiteetti sen pohtimiseen, että miten se tuolta kalastellaan sääntöjen mukaisesti :D Edessä istumisissa se sitten itse nosteli etukoipea sen verran, että saatiin hihna sieltä mukaan menoon. Saksalaista käännöstä ei olisi tarvinnut rallysääntöjen mukaan uusia, muttakun tokon kannalta haluan, että hommat tehdään hyvällä sykkeellä, niin otettiin siitä kolmonen ihan vapaaehtoisesti.

Nokka kohti siis seuraavia skaboja Nipan kanssa avoimeen. Kirkkonummen kisojen aikaan ollaan Pärnussa, mutta elokuussa sitten Espoossa, syyskuussa Porvoossa, lokakuussa Hyvinkäällä ja marraskuussa sitten Hyvinkäällä. Ja siellä shelttijoukkueena ollaan mukana SM-karkeloissa.  Sitä ennen pitäisi hieman noita pivot-käännöksiä reenailla, jotka tulevat mukaan käännöksinä ja askeleen kanssa ja sen lisäksi houkutuskin siellä on uutena esteenä. Nipalle maailman pahin, jos on pallo ja ruokaa ;)

Lunta tupaan :(

Tänään Elinan koulutuksessa koitti päivä 2 ja rata oli itseasiassa täysin mahdollinen meillekin. Paljon haastavia kohtia, mutta jo rataantutustumisessa sain ajatuksia kasaan nimenomaan meidän menemiseen. Alkuun pakkovalssi, välistäveto, putki/kontaktierottelu vekkauksella, takaakierto, keinu, pitkä eteneminen seuraavalle takaakierto + valssille. Meillä oli superhyvä draivi päällä, mutta meno tyssäsi tuohon seiskaesteelle, kun Java tuli riman ali (!!!!). Se oli jo sen verran ihmeellistä ja sanoinkin Elinalle, et todella outoa. Uudelleen takaakierrolle ja ali, vaikka oli toinen rima lisätty alle. Lähemmässä tarkastelussa Javan tassuttelu oli epäpuhdasta, joten koira syliin ja koivet syyniin. Ei sieltä oikein löytynyt mitään kiviä anturoiden välistä, eikä arkomista venyttelyissä tai kopeloinneissa.

Niimpä juoksuttamaan koikkua uudelleen ja tällä kertaa ei ollenkaan ep. Se siinä odotellessa sinkoili kentän laidalle kattelemaan toisten kenttien menoa ja juoksujalkaa takaisin ja ei mitään merkkiä mistään ontumisesta. Tein kuitenkin päätöksen jättää treenit kesken, koska mielummin lisää terveitä kisavuosia meille kuin viiden minuutin valmennus. Kuitenkin tuon mammanmurusen terveys menee ihan kaiken edelle, kun ehtiihän tuota aksaa vääntää myöhemminkin. Elinakin harmitteli kovasti, kun jouduttiin heittämään pyyhe kehään kesken kaiken, kun hän vielä kehui tuon todella hyvää hyppytekniikkaa, nopeutta, herkkyyttä ohjauksille ja oli sitä mieltä, että mulla on käsissäni vielä menestyvä koira.

Treenien jälkeen tehtiin pitkät jäähdyttelyt ja lähdin sitten aikaisemmin kotiinkin, jotta pääsee venyttelemään paikat huolella läpi. Siinäkään ei reagoinut yhtään mihinkään, vaan lähestulkoon nukkui koko venyttelyoperaation ajan. Kaikesta huolimatta, Elinakin oli sitä mieltä, että kannattaa osteopaatilla käyttää näytillä, jos siellä jossain on joku lukko/jumi. Pitänee huomenna aloittaa ajanmetsästys kenelle tuon saisi kopeloitavaksi. Viimeeksihän fyssarikäynnillä sieltä ei löytynyt mitään huolestuttavaa, lantiossa pientä tiukkuutta, joka aukesi session aikana. Mä oon ihan järkyttynyt tälläisestä, kun ei mun koirille ikinä satu mitään, eikä ne ikinä sairasta :D

Tätä episodia lukuunottamatta siis hyvin opettavainen aksaviikonloppu. Ehkä enemmän saanu irti tekniikasta, kuin koko talven ohjatuissa treeneissä yhteensä. Etenkin parasta antia oli huolellinen rataantutustuminen, jossa käytiin läpi kaikkia mahdollisia ohjausvaihtoehtoja kuhunkin kohtaan ja perusteltiin miksi toinen on parempi kuin toinen. Myöskin paljon tuli tärkeitä juttuja mitä pitää ottaa huomioon missäkin ohjauksessa omasta paikasta, liikeestä, ajoituksesta jne. Ja vaikka alkuun ne radat näyttikin aika hurjalta näin möllikoirakolle, oli mahtavaa huomata, että mekin osataan ja pystytään tekemään juttuja, kun saadaan osaset paikoilleen. Ja miten upea koira mulla on! <3 Se menee, kun sille vaan kerrotaan mitä halutaan. Ja se menee paljon vaikeampia juttuja, kuin ois voinut kuvitella. Tassu lipasssa pieni pilkku valmiina töihin, vaikka mikä ois.

Pääskysestä ei päivääkään, karvanlähtö = kesä?

Johan onkin meidän huushollissa taas imuri laulanut ja Roger Para pistetty duuniin. Tuo pieni musta kostaja Nipa kun päätti vaihtaa vähän kevyempää ylle, kun Iltasanomiinkin on alkanut tipahdella helleotsikoita. Mitään megakarvanirroitusta ei onneksi näyttäisi olevan luvassa, mutta silti näitä sheltin omistajan kohokohtia kerran-pari vuoteen. Mutta voitteko kuvitella missä hurmiossa mä koiriani harjaan nyt, kun on vihdoin se oma terassi. Kaikenmaailman karvapallerojen irroittelu harjasta tuottaa vaan suurta nautintoa, kun ne lähtevät jatkamaan kiertokulkuaan jonkun tirpan pesämateriaaliksi sohvan alusen sijaan. Tänäänkin pistin linjastolle molemmat ja voi jumpe, että olikin mahtavaa kyniä Nippeä, kun sieltä löytyi niitä iiiiiiihania vanukarvatuppoja reidestä tuhottavaksi! Imurikin pistettiin uusiksi muuton yhteydessä ja voin kertoa, että sekin on vaan nautintoa verrattuna entiseen. Vanhalla versiolla imurointi oli vähän niinkuin meksikolaisten työnteko; lähtee törkeä ääni, mutta mitään ei tapahdu.

AH. Sen lisäksi, että olen saanut nauttia koirieni karvanlähtöprosessista (mä tässä vielä mielenkiinnolla odotan milloin Jalmari luopuu nyttenkin vähäisestä nutustaan, kun lähestyy ne Pärnun KV näyttelytkin tässä pikkuhiljaa muutaman viikon päästä :D), olen myös huomaamattani viettänyt illat treenikentillä. Missäs muuallakaan kuin aksan parissa. Tällä viikolla iltaohjelma on koostunut vaatimattomasti neljistä ohjatuista aksatreeneistä, joten ollaan päästy ihan todenteolla tekemään. Keskiviikkona Ertillä oli taas joku megapitkäkäherryshyppäri, joka on siis ratana supermahtava tehdä (näistä aina oppii vaikka mitä, kun haastaa osaamistaan), mutta mua oikeesti alkaa ottaa nupeloiseen, kun ei siinä 10min / koirakko vaan ehdi. Ei siis tosiaan mitään ykkösen ratoja, vaan ihan kunnon kolmosten kieputtelua 20 esteen verran, josta olis kiva oppia ja hinkata osaset kohdalleen kaikessa rauhassa, mutku se vaan on resurssien puitteissa mahdotonta. Kieputteluhyppäreissä on se ongelma, että kun on yhdellä esteellä myöhässä ohjaus, se kertaantuu sitten radalla eteenpäin mentäessä ja silloin ongelma jollain esteellä ei välttämättä olekaan ongelma, jos ajoitus olisi niinkuin elokuvissa. Siitä huolimatta Jalmari teki toooooosi hienosti töitä, josta jälleen kerran pisteet pienelle koiralle.

Mulle meinaa iskeä hirviä morkkis tuollaisten treenien jälkeen, jossa itseasiassa koira tekee 90% ihan just niinkuin sitä käsketään tekemään ja sitten sei välttis aina ymmärrä miksi radantekeminen loppui tähän. Vaikka toki palkataan ja kehutaan ja leikitään, vaikkei ihan ratapiirroksen mukaan olisi lopetettukaan. Java on vielä superherkkä tulkitsemaan ohjausta, jolloin se ei itseasiassa tarvitsisi paljoa ja toisaalta taas kovissa ohjausliikkeissä se helposti kieltää, jos ohjausta ei viedä loppuun. Kokematon ohjaaja ja herkkä & nopea koira on aika haastava kombinaatio tässä vaiheessa, mutta töitä tekemällä se varmasti palkitsee. Toivottavasti vaan koira ei heitä pyyhettä kehään, että emmää sun kanssa jaksa, hankin toisen ohjaajan ;) Pakko ihailla kyllä Javan työmoraalia, kun se on valmiina kuin pieni partiopoika hommiin ja ei meinaa pilkullisissa pussihousuissaan pysyä aksakentälläkään, kun pitäisi jo päästä tekemään.

Heli oli torstaille valmistellut meille ratatreenit teemalla ykköstä ja vähän muuta. Vedettiin tällä kertaa kilpailunomaisesti rata läpi kellottaen ja sen jälkeen mietittiin mistä lähdetään sekuntteja napsimaan pois ja miten se tehdään käännöksissä. Alkuun meidän kaikkien koirat oli jotenkin ihan ylikuumuneita ja se näkyi myös ensimmäisissä vedoissa, kun ilman verkkaesteitä suoraan paahtamaan. Kun ylimääräiset paukut oli purettu, maltettiin sitten jo jopa keskittyä kuuntelemaan ja se näkyi sitten positiivisesti pojan tekemisessä. Vikan kierroksen rata oli jo tooooooosi hyvää jälkeä, vaikka siihen sisältyi keppien pujottelun ohjaus vasemmalta. Loppuun Heli tarjosi vielä kolmosen kisasheltti Beaansa meille kokeiltavaksi ja olihan se pakko tarttua tarjoukseen, kun saa ohjata radalla kerrankin osaavaa koiraa. Osaava koiraa paikkaa hyvin ohjauksen puutteita ja toisaalta taas ihan kiva nähdä, että jotain sitä tekee itsekin oikein, kun koira menee minne käsketään :)

Viikonlopun suunnitelmiksi meillä oli Elina Jänesniemen koulutussetit Ojangossa. Huomenna siis harjoitukset jatkuvat ja hyvin mielenkiintoinen anti oli jo tänään tarjolla. HSKH:n riveistä saatiin yksi mölliryhmäkin kasaan, vaikka vedettiin samaa rataa kuin kilpailevatkin. Me ehdittiin tehdä ensimmäistä 15 esteen pätkää, johon mahtui jo aikamoinen määrää tekniikkaa. Ensimmäisenä esteenä rengas, kolmoselle twist, neloselle takaakierto, välistäveto, vitoselta tiukka 180-käännös putkeen, seiskalle twist, kasille takaakierto, välistäveto, ysille takaakierto, valssi kympille, johon ohjaus pakkovalssina, 12 jälleen lähestyminen valssilla, 13 A/putkierottelu flip. Jebou :) Siinä oli meille tuhti paketti tekniikkaa ja paljon asiaa linjaamisesta, ohjauskuvioiden valinnasta, ennakoinnista, ponnistuspaikoista, laskeutumispaikoista, omasta liikkeestä, katseseesta, ajoituksesta... Ja mikä parasta, huomenna jatketaan vielä aamupäivän verran! Koira sai jälleen kehuja siitä miten hyvin ja herkästi se itseasiassa lukee ohjausta ja on vielä nopea. Mun olis tietty helpompi opetella tekniikat selkärankaan hitaan ja vähemmän reagoivan koiran kanssa, kun ehtisi jopa miettiäkin kesken suorituksen ;)

Otin siinä sitten oman vuoron jälkeen viereisellä kentällä pientä ratarallattelua, pikkaisen keppejä ja lopuksi vähän tokoa. Ja mitä helmettiä, mun koira teki parhaat liikkeestä maahanmenot ikinä! :O :O Siis sanooko tää nyt sitä, että ennen tokotreenejä mun pitää käydä heittämässä tiukat aksaväännöt pohjille, ni johan lähtee. Se oli niinku käskystä hissinä maahan ja oma liike jatkuu keskeytyksettä. Hyvä Jallu, jee! Mullehan on vähän taas alkanut toi tokokärpäsen purema vaivata, kun kevät ja tyttöhaihattelut alkaa olla pahimpien sesonkien osalta ohi. Mut kertokaas missä välissä mä ehdin jotain tokoa, jos mä oon nyt jo ton kanssa neljänä päivänä seisomassa jonkun pölyisen aksakentän laidalla :D

Nipperton Janakkalassa

Sain vihdoin käsiini Helin upeita kuvia muutaman viikon takaa äitienpäivän rallytokokisoista Janakkalasta. Tässäpä siis muutamat:

Hieno kontakti

Hyvin iloinen spiraalintekijä

Maaliviivan jälkeen pikapikaa namipussille

Lopputuloksena iloinen kolmonen ja hieeeeno ruusuke!

Kuvat: Heli Leskinen

Vaakkoin valtaajat ja lentäviä palloja

Aksastara kaikkine mammoineen pääsi lauantaina reippailemaan Vaakkoihin, kun kerrankin oli viikonlopuksi päräytetty varsin hilpeä sääkin. Yleensähän se iso A paistaa mieluiten silloin, kun itse joudun istumaan tiiviisti neljän seinän sisällä kattelemassa tietokoneen kelloa. Pakkohan se oli sitten lähteä valloittamaan uusia erämaita täällä etelä-Suomessakin, joten otettiin sitten suunta tällä kertaa Vaakkoihin, jossa kukaan neljästä ei tunnusta aiemmin käyneensä.

Kaikenkaikkiaan kiva tuttavuus paikkana, kun parkkipaikallakin oli vaan yhden käden sormilla laskettava määrä autoja. Taitaa tehdä ihmeitä metsän ruuhkareippailijoille, kun ei olekaan merkittyjä reittejä, vaan pitää ihan keskenään samoilla metsässä - hui - ja vieläpä ilman pururataa ;) Sehän käy meille, joten voidaan mennä toistekin. Maastokin oli kivan vaihtelevaa, kun välillä kiivettin kallioita ja välillä pompittiin mättäältä toiselle. Ja Nipa-pullero joutui todelliseen duuniin, kun oikaistiin hakkuualueen läpi ja töppöjalka joutui ihan tekemään töitä etenemisen eteen. Mut ihan oli eri tavalla virtaa tuossakin koirassa, kun pääsi tepastelemaan metsässä ja välillä pulahtamaan lampeen kepuja hakemaan.

Muutama kuvapläjäys siis piskien lauantaista:

Irtopää, jolla on iiiiiso kieli!

Tarkkaa havainnointia

Majava taas luraa

Uimavahdin tehtävä se vasta rankkaa onkin

Nipa kävi pääsemässä talviturkistakin eroon

Viikonloppu jatkui sen verran koiraisissa merkeissä, kun sunnuntaille oli buukattu ESS:n toimesta shelteille flyball -opastusta Tiina Liljan vetämänä. Paikalle olikin tullut ennakkoilmoittautumisten vähäisestä määrästä upea määrä lajista kiinnnostuneita shelttejä omistajineen, olikos niitä nyt parikymmentä iloista pientä paimenkoiraa paikalla. Liekkö mahtava sunnuntaisääkin edesauttanut ulkoharrastuksiin hakeutumista :) Meiltäkin innoistui jopa kepokin lähtemään mukaan, joten minäkin sain sitten molemmat piskit flyballoppiin samalla vaivalla, kun pystyin aina vaihtopenkille laittamaan toisen huilaamaan ja toinen tulille.

Java treenaa pallon noutamista ja takaisin tuomista (Kuva: S. Tuominen)

Yllättäen Java olikin tässä lajissa skarpimpi oppimaan ja tekemään töitä siitä huolimatta, että paikalla oli toisia uroksia ja vielä niitä tyttöjä. Natilla tuntui olevan tänään semmoinen päivä, että se olis vaan halunnut pussailla ja hassutella :D No, onneksi oli kepo mukana, joka sitten kävi Natille heittelemässä läheisellä kentällä vähän palloa, niin pääse pikkumustakin kunnolla pinkomaan. Se kun ei meinannu millään ymmärtää miksi pallo ei lennä, kun pitäis vaan päästä juoksemaan, eikä nyt jaksais mitään tassun läpsyttelyjä. Java hokasi kuitenkin aika nopsaan, miten homma etenee, vaikka ko. koira ei kosketusalustasta ole mitään tiennytkään (opetettu nenäkosketuksella).

Nipa keskittyy :D (Kuva S. Tuominen)

Flyball in a nutshell:

1. Ensin vähän palloreeniä. Hetsataan hakemaan pallo ja palauttamaan se ohjaajalle.
2. Laitetaan väliin yks flyballhyppy, jonka takaa koiran pitäisi liikkumaton pallo hakea ja tuoda takaisin
3. Sitten opetetaan kosketusalusta. Nami käteen nyrkkiin ja odotaan, että koira läppää tassulla
4. Vaikeutetaan vaatimalla läpsyä avoimeen kämmeneen
5. Otetaan käteen kosketusalusta, johon tarvitaan läpsy
6. Häivytetään käsi pikkuhiljaa, jolloin kosketusalusta on jo maassa
7. Aletaan kasvattamaan etäisyyttä alustasta
8. Lähetetään koira kosketusalustalle ja palkataan taaksepäin 
9. Kosketusalusta nostetaan kiinni heittokoneeseen ja lähetetään koira läppämään alustaa. Häivytetään alusta.
10. Lisätään väliin ensin yksi este ja lisää etäisyyttä, jolloin koiran pitäisi käydä läppäämässä konetta ja palata samaa tietä takaisin hyppyjen yli.
11. Sitten vaan lisäämään vauhtia ja kierroksia, jotta koira painaa tarpeeksi kovaa koneeta ja voi ladata pallon 
12. Ja sitten meillä onkin jo täysiverinen flyballhauva, joka heitätyttää ihan omat pallonsa :D

Hauska laji ja ehdottomasti pitää mennä kokeilemaan toistekin. Muutaman kuvan ehdin räpsäistä ja ne löytyvät täältä.