29.5.2011

Lunta tupaan :(

Tänään Elinan koulutuksessa koitti päivä 2 ja rata oli itseasiassa täysin mahdollinen meillekin. Paljon haastavia kohtia, mutta jo rataantutustumisessa sain ajatuksia kasaan nimenomaan meidän menemiseen. Alkuun pakkovalssi, välistäveto, putki/kontaktierottelu vekkauksella, takaakierto, keinu, pitkä eteneminen seuraavalle takaakierto + valssille. Meillä oli superhyvä draivi päällä, mutta meno tyssäsi tuohon seiskaesteelle, kun Java tuli riman ali (!!!!). Se oli jo sen verran ihmeellistä ja sanoinkin Elinalle, et todella outoa. Uudelleen takaakierrolle ja ali, vaikka oli toinen rima lisätty alle. Lähemmässä tarkastelussa Javan tassuttelu oli epäpuhdasta, joten koira syliin ja koivet syyniin. Ei sieltä oikein löytynyt mitään kiviä anturoiden välistä, eikä arkomista venyttelyissä tai kopeloinneissa.

Niimpä juoksuttamaan koikkua uudelleen ja tällä kertaa ei ollenkaan ep. Se siinä odotellessa sinkoili kentän laidalle kattelemaan toisten kenttien menoa ja juoksujalkaa takaisin ja ei mitään merkkiä mistään ontumisesta. Tein kuitenkin päätöksen jättää treenit kesken, koska mielummin lisää terveitä kisavuosia meille kuin viiden minuutin valmennus. Kuitenkin tuon mammanmurusen terveys menee ihan kaiken edelle, kun ehtiihän tuota aksaa vääntää myöhemminkin. Elinakin harmitteli kovasti, kun jouduttiin heittämään pyyhe kehään kesken kaiken, kun hän vielä kehui tuon todella hyvää hyppytekniikkaa, nopeutta, herkkyyttä ohjauksille ja oli sitä mieltä, että mulla on käsissäni vielä menestyvä koira.

Treenien jälkeen tehtiin pitkät jäähdyttelyt ja lähdin sitten aikaisemmin kotiinkin, jotta pääsee venyttelemään paikat huolella läpi. Siinäkään ei reagoinut yhtään mihinkään, vaan lähestulkoon nukkui koko venyttelyoperaation ajan. Kaikesta huolimatta, Elinakin oli sitä mieltä, että kannattaa osteopaatilla käyttää näytillä, jos siellä jossain on joku lukko/jumi. Pitänee huomenna aloittaa ajanmetsästys kenelle tuon saisi kopeloitavaksi. Viimeeksihän fyssarikäynnillä sieltä ei löytynyt mitään huolestuttavaa, lantiossa pientä tiukkuutta, joka aukesi session aikana. Mä oon ihan järkyttynyt tälläisestä, kun ei mun koirille ikinä satu mitään, eikä ne ikinä sairasta :D

Tätä episodia lukuunottamatta siis hyvin opettavainen aksaviikonloppu. Ehkä enemmän saanu irti tekniikasta, kuin koko talven ohjatuissa treeneissä yhteensä. Etenkin parasta antia oli huolellinen rataantutustuminen, jossa käytiin läpi kaikkia mahdollisia ohjausvaihtoehtoja kuhunkin kohtaan ja perusteltiin miksi toinen on parempi kuin toinen. Myöskin paljon tuli tärkeitä juttuja mitä pitää ottaa huomioon missäkin ohjauksessa omasta paikasta, liikeestä, ajoituksesta jne. Ja vaikka alkuun ne radat näyttikin aika hurjalta näin möllikoirakolle, oli mahtavaa huomata, että mekin osataan ja pystytään tekemään juttuja, kun saadaan osaset paikoilleen. Ja miten upea koira mulla on! <3 Se menee, kun sille vaan kerrotaan mitä halutaan. Ja se menee paljon vaikeampia juttuja, kuin ois voinut kuvitella. Tassu lipasssa pieni pilkku valmiina töihin, vaikka mikä ois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)