First time of everything: Jalminipäivät 2015

Ionan perhefoto <3 <3
Sisko Jade, isukki Java, tarzan itse, äiti Lady, veli Touho ja veli Koda

Päätimme järjestää Satun kanssa yhteiset Käpylaakson ja Jalminien kasvattipäivät, kun näitä yhteisiä projekteja on ajansaatossa ehtinyt muutamat kertyä. Paikaksi valitsimme tällä erää Kotkan ja Agi-Kotkien harjoitustilan, koska niin moni käpylaaksolainen elelee enivei sillä suunnalla ja pk-seudulta sinne hujauttaa aikamoisen nopeaan. 

Harmillisesti muutamilla oli kalenteriesteitä jo valmiiksi tai viime hetken tilanteita, mutta siitä huolimatta paikalle saatiin varsin hulppea poppoo koiria ja niiden omistajia. Olisikohan meitä ollut lähestulkooon parikymmentä koiraa ja viitisentoista kaksijalkaista, joista Javan kakaroita 6/22. Neljä tuntia hurahti ihan sairaannopeasti nyyttäriherkkuja syöden, jutellen, pentuja ihastellen, agilityä koulutellessa ja näyttelytreeneissä.

Käpylaakson Elmo

Erityisen mahtavaa oli päästä kouluttamaan näitä kaikkia agilityn saloihin. Sieltä on tulossa ihan jäätävän mageita otuksia agibaanoille, wau! Sen lisäksi toki, että yksi supermakea siellä jo onkin ;) Elmolla taisi juuri tuoreeltaan vuosi tulla täyteen ekasta agisertistä, joten jossain vaiheessa saadaan juhlia ekaa jalminivaliota. 

Piippi <3

Ionalla oli ehkä eniten siisteintä. Koiria, ihmisiä! I-h-a-n-a-a! Pennut veti ihan rallia sen nelituntisen ihan jatkuvalla syötöllä, kun ne vaan päästettiin halliin irti. Ja sen parempaa ralliseuraa ei olekaan, kuin omat sisarukset! Mitä nyt rallilta ehti, niin piti sitten käydä pusuttelemassa ihmiset nopeasti. Ja ehtihän hän toki pienine tassuineen kurkottelemaan jo nyyttäritarjoilujenkin perään, että saisinko kinkkupiirakkaa :D 

Erityisen hupaisaa minusta oli, että sillä välin kun koulutin agilityä hallin toisessa päässä, kasvattaja-Satu suoritti ipanalle näyttelytreeniä pöydällä ja mittausta. Ja Piipin mielestä asiassa ei ole mitään kummallista. Se on vaan niin reipas, että meinaa ihan omakin sydän pakahtua. 8kk mitat pentueelle taisi olla jotain tälläistä: Iona 39,5cm, Touho 40,5cm, Jade 36cm ja Koda taitaa olla Touhon kanssa samoissa mitoissa.

Jade (K. Ilon Antaja)

Koda (K. Ilon Voima)

Touho (K. Ilon Viejä)

Iona  (K. Ilon Tuoja)

Ja vielä ihana Dina (Villanillan Metsänkeiju)

Tajusin vasta sunnuntaina miten identtisiä äitikoira ja Touho on!

Nalpe ja tytöt

Olipahan vaan mahtavaa! Näin jalostusuroksen omistajana olen vallankin kiinnostunut tuosta jälkikasvusta ja mun tuki & apu onkin näiden pirpanoiden käytettävissä. Kaikki pennut olen käynyt pentulaatikossa katsomassa, mutta erityisen mahtavaa on nähdä myös mitä niistä kasvaa näin isompana. Suurikiitos siis kaikille paikalle tulleille :) Muistutellaampa vielä, että naamiksessa on ryhmä "Jalminit" kaikille Nalun kakaroille ja sellaisista kiinnostuneille. 

Nalpen laatuaikaa

Työt ja muu elämä ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että agility jäänyt nyt taka-alalle varsin tehokkaasti. Ollaan me sentään pari kertaa päästy Jennalle äkkilähtötuuraamaan, ettei nyt ihan unohtuisi :)

Parasta pitkään aikaan oli tuo muutaman viikon takainen tiistaiveto. Täräytettiin ihan ykkösvedolla ihan jäätävän hyvä nolla, jota nyt ei tietenkään millään videolla, vaan ihan vaan omalla kovalevyllä. Mutta sekin on oikein riittävästi. Huippuhomma, että treeneissäkin onnistuu tuottamaan keskittyneitä kisatyylisiä vetoja ja koirakin samalla sivulla kuljettajan kanssa. Videolle napattiin sitten joku myöhempi veto, jossa koira jo oli itse lukemassa rataa kovin pontevasti ja ohjaajan lenkkari painaa, mutta kivatsua enivei!

Eskarissa

Iona on harrastanut lapsikoirien juttusia: riiviöintiä, hepulointia, hassuttelua, telmintää ja mitä näitä nyt on. Viikonloppuna Piipin juoksuleikkikouluun pääsi myös bc-pentu Ralf ja siellähän juostiin. Noin muuten koirat on olleet aika löysällä agendalla, kun työt ovat ottaneet aikamoisen ison osan viime viikoista. Treenit ja muu pingotus on jäänyt vähemmälle ja olemme keskittyneet lähinnä lenkkeilyyn ja hengailuun sen ajan suhteen, mitä on ollut käytettävissä töiden ja nukkumisen lisäksi.

Erityisen elävästi jäi mieleen, kun viimeviikolla kotiuduin vaihteeksi kotimaan duunireissulta kymmenen jälkeen illalla. Kotona odotti kolme intoa pirskahtelevaa karvakaveria, jotka oli täysin lenkittämättä ja lähinnä vaan siis päässeet pihalla pyörimään. Vaihtoehtojen puutteessa se oli pakko siispä niiltä lämpimiltä vaihtaa korkkaria lenkkariin ja lähteä sirkusta ulkoiluttamaan päivän pitkälle lenkille. Jumitus vaihtui aika nopeasti onnellisuuteen koiran omistamisesta, kun yllättäen yötaivas täyttyikin varsin etelä-Suomelle epätyypillisestä revontulishow'sta. Tämä olisi tulipalloineen jäänyt näkemättä, mikäli koiria ei olisi ja olisin voinut jäädä kotiin koomailemaan.

Tän on ilmeisesti iskä opettanut... Kiitti vaan Nalu, ihan on rotumääritelmän mukainen häntä :D

Sen lisäksi eilen Piippi pääsi vihdoin aloittamaan pentutokon! Meillä valitettavasti pari ekaa kertaa jäänyt välistä jälleen töiden takia, mutta ehdittiimpä eilen vihdoin paikan päälle. Mulle oli ihan täysi yllätys miten Pipa maltaa työskennellä, kun samalla kentällä on muita pentuja JA viereisillä kentillä tehdään varsin kovaäänisesti aksaa. Näköjään ihan turhaan asiaa edes mietin, aksalla ei ollut mitään vaikutusta ja kerran se jäi hetkeksi tuijottamaan, kun vieressä reviteltiin äristen toisen shelttipennun kanssa lelua ja kaiken muun ajan se oli tassu lipassa töiskentelemässä. Ohjelmassa oli apinalle jo ennestään tuttua vadin päällä etutassupyörintää, luopumisen harjoittelemista, vauhtiluoksetuloja, kontaktihäirintää ja muiden koirien seassa kävelyä.

Näin on siis Piipin harrastuskoiran ura alkanut virallisesti *tirsk* Ainiin, heitetäämpä loppuun vielä Ionan uusin temppuvideo: skeittauksen alkeet. Kyllä, hyvin vakavasti otettavia temppuja taas opeteltu!

Aktivointivinkki: lahjakorttipalapeli

Kyä penkueläin on sitten viisas olento. Ei ole omassa mielessä käynytkään, että lahjakortista on tuplasti iloa ensin palapelinä. Mut pentunen keksi miten omistajaa aktivoidaan!

Tästä lähdettiin (kaikki palat ei edes oo kuvissa)

Ja tähän päädyttiin

Eivät ole varmaan Kotkassa nähneet ikinä noin rumaa lahjakorttia :D

Tuolta se tuli, tässä se oli ja tuonne se meni

Ja nytten oikeastaan taas tiedä missä se taas on. Iona nimittäin. Pentu on ladattu täyteen energiaa kuin pieni ilmapallo ja se näkyy ja kuuluu. Pilkullinen tuholainen on pistänyt palasiksi ehkä enemmän nenäliinoja kuin kaksi räkänokkaa viikonaikana, asioita on varasteltu, roudailtu, maisteltu jokseenkin riittoisasti, ikkuna on täynnä pieniä nenänjälkiä sohvan selkänojan kohdalta, leluja on tarjoiltu ja näperrelty jne. Pitkät työpäivät syksyisän nuhan lisäksi ovat veroittaneet kovasti koirien touhuamiselta aikaa ja muissa se ei näy, kuin tuossa pentuhirviössä.

Onneksi tuli viikonloppu. Buukkasin hädissäni heti lauantaille ja sunnuntaille pikkuapinalle juoksuseuraa väsytyspuuhiin - onneksi vapaaehtoisia löytyi. Lauantaina perropoika Robin pääsi viihdyttäjän rooliin Ojangon pelloilla ja tänään päästettiin shelttilauma irti Viikissä.  Kyllä siinä oikein oma silmä lepää, kun Ionasteri pääsi pitkästä aikaa juoksemaan kavereiden kanssa ja samaan hengenvetoon pakko todeta miten ihastuttavan rauhallista on tänä iltana meidän olohuoneessa, kun Ipiäkin nukuttaa.

Pennun juoksutuksen lisäksi kävin vielä molempina päivinä tekemässä Jalmarin kanssa pikatreenit Ojangossa. Oma kunto ei oikein antanut myöten vielä juoksennella, joten tehtiin sitten "hipsutteluaksaa", varsinaista parakirmailua. Ei siinä, Javallehan se on ihan huikeen hyvää treeniä, kun se on tottunut liikkuvaan ohjaajaan ja rytmiin. Nyt se pääsi sitten treenaamaan äänikäskyjä ja irtoamista matalammassa vireessä, jotta se kuunteluvaihe pysyy päällä. Huikeen hyvin se kyllä toimii näköjään noinkin, olen ihan hämmästynyt. 

Tässäpä kuvapoimintoja tältä päivältä, suuri kiitos juoksuttajille :)

Täsä Piippisen velipoika Touho <3

Kirsikkana kakun vai jutun päälle, Piippi sai vihdoin uuden Pomppansa <3 Ajattelin tosiaan investoida sille nyt loppuelämän Pompan tuosta, kun herkkupinkkiä saapui sopivasti syksyn uutuusvärinä valikoimiin.  Onneksi koko sattui kohdalleen, vaikka tilaus piti tehdä jo aikoja sitten.

Plot twist?

Olemme nyt tässä kovasti yrittäneet ylläolevaa lähestymistapaa viime aikoina, kun ei ole asiat menneet ihan putkeen. Noin niinkuin masterplanin taholta nyt pitäisi viettää ah-niin-hikistä peruskuntokautta koiran sekä ohjaajan, mutta käytännössä se on nyt saatu lykätä vähän tuonnemmaksi. Ensin oli kalenteri niin jäätävän täynnä, että sitä huomasi joka ilta olevan jotain menoa niin arkena kuin viikonloppuna, sitten kun yritti nostaa omien treenien leveliä, kevään ihastuttava jalkavamma tuli kylään ja sitten tärskähti päälle vielä ultimaattinen syksyräkä. Jepjep. Koittaako universumi nyt kertoa minulle jotain?! 

Onneksi koirat on sentään kunnossa. Tosin elävät aikamoisen leppoisaa ajanjaksoa, jossa ei juuri kuntoa nostella, mutta ehtiihän tässä. Eniten tässä nyt riepoo tuo jalan tilanne, koska pahimmillaan sillä ei kävelytetä koiria kuin korttelin ympäri ja parhaimmillaankin juostaan pari aksastarttia adrenaliinin voimin, mutta hyvinkin iloisesti tiedostaen asian radan ulkopuolella. Eipä siinä. Tehdään sitten vaikka irtoamistreeniä ja jatketaan kotinaksuttelua, kun niitä juonenkäänteitä haluttiin matkaan. Olen siis kaivanut taas naftaliinistä tasapainotyynyt, puolipallot yms. ja tehdään syviä lihaksia & jumppaa koko laumalle.

Koska uutta matskua ei nyt juuri ole, ihastellaan vaikka vanhaa tuotantoa. Nalpe kävi Niinulla tuuraushommissa ja kylläpä oli karvaturkis aikalailla vireen ylärekisterissä liikenteessä. Jouduttiin vähän neuvottelemaan ehtiikö siellä keinulla odottaa vapautuskäskyä vai ei, Javan mielestä ei. Nyt vaan pitäis saada tuolla ruualla vähän laskettua kierroksia, kun eniten se haluis vaan jatkaa matkaa. Kukaan mitään ehdi seisoskelee niiiiiiin.

Sen lisäksi kävimme kotopuolessa Mikkelissä pyörähtämässä paikallisissa piirimestiksissä. Sieltä tassuun jäi yksi voitto ja yksi kakkossija ja yksi aito häröilybaana. Sinäänsä  tavoite ylittyi kyllä moninkertaisesti, kun lähdin sinne nimenomaan vaan treenaamaan. Rataprofiileista löysinkin monta paikkaa, jossa lähteä harjoittemaan meille vähemmän tyypillisiä ratkaisua ja sinäänsä lopputulos ja sijoitukset nyt oli toisarvoisia. Erityisen hauska oli toi vika sekoilu, kun lähdin tekemään kaikki ohjaukset sokkareina huvin ja urheilun vuoksi, koska niitäkin pitää treenaa. Rytmitin A:n näköjään superhuonosti, joten se otti siitä ensimmäinen a:n kontaktivitosen 1,5 vuoteen. Huippu juttu, tietääpä taas mitä reenaa kans. Tässä vaiheessa kautta virheet on vaan buenos, kun niille ehtii jotain tekemäänkin - keväällä näitä ei sitten haluta :D

Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa vähän kokeilemaan miten kestää koipi reeniä. Hyvä sinäänsä, koska sunnuntai-iltana alkoikin jo tauti muistutella olemassa olostaan ja kaikki tän viikon reenit aidosti peruttu. Tehtiin fidarin kotiläksyjä, putki-keppierotteluita. Historiallisesti Java on ollut aikamoisen huono jättämään sen putken tekemättä, mutta ilahduttavan monta kertaa se viitsi jopa kuunnella käskyä kepeille. Tein tästä vähän vaikeutettua versiota pitkillä esteväleillä ja jättäytymällä itse aika taakse, mutta lopputulos enivei vallan mainio. 

Iippipiippi 7kk - mmmmtäh?!

Kyllä, niin se vaan on, että apinalaspikoira on ihan oikeasti jo seitsemän kuukautta. Joka siis tarkoittaa sitä, että meidän nurkkia hän on ollut ilahduttamassa jo kohta viiden kuukauden ajan. Viimeisen viiden kuukauden ajan meillä ei ole siispä oikein asiat pysyneet paikoillaan kotona, koska Iona kuuluu "Vaihdetaan asioita" -klubiin. Toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen, etsi ja tuo talouden kaksijalkaisille jokin asia talosta ja neuvottele oikeansuuruinen vaihtokauppa. Mieluisia vaihtareita on ruuan lisäksi esim. huomio, lelut, yleinen häröily ja häiriön aiheuttaminen.

Kuten kuvasta näkyy, Piippen vaihtaa rusehtavaa pentutukkaansa näköjään pikkuhiljaa aikuisen sheltin nättiin merleen. Nyt se on vähän vaiheessa olevan näköinen, mut eiköhän se siitä ajan kanssa. Mittaamatta on koko apina - veikkaus tosin on, että liekkö jossain 39cm huitimilla olisi. Ihan minimedi se nyt ei sentään ole, mutta olisihan tuo saanut vielä pari senttiä kasvaa. Enivei nätin näköinen koiralapsi se on omaan silmään ja varsin lupaava kaikin puolin muutenkin.

Piipin pentuohjelmisto ei ole kokenut mitään mullistuksia vielä tähänkään päivään mennessä. Nopean kasvun vaihe alkaa olla ohi, joten jotain sen kanssa jo uskaltaa touhutakkin, mutta hyvin maltilla on tämä taimi saanut kasvaa harrastusten suhteen. Kentällä on vahvistettu ohjaajafokusta häiriössä leikkimällä ja temputtelemalla ja olen sille esitellyt kujakepit, renkaan ja pussin. Ilahduttavasti yhdessäkään ei minkäänlaista ongelmaa, joten nämäkin asiat voi jättää hautumaan myöhemmäksi. Ylipäätään olen valtavan tyytyväinen tuon työasenteeseen, kun pohjatyöt on tehty sheippaamalla ja rohkaistu koiraa ajattelemaan & kokeilemaan itse ja se näkyy kyllä kaikessa sen puuhassa. Mun veikkaus on, että esteiden opettaminen myöhemmin on helppoa, vaikka mitään ei ole hinkattu tai tahkottu pentuna ja koira saattaa olla hyvinkin pienellä vaivalla jopa kisavalmis.

Ja näin otukselle kerrottiin mikä on rengas ekaa kertaa

Ihan valtavan tärkee oppimisprosessi koiralle, kun kerran tuli välistä ja korjasi heti seuraavaan vetoon itse. Iona on kolmatta kertaa kujakepeillä ja tämän enempää toistoja ei vaan tarvitse.

Piippen on jopa päässyt elämänsä kahdelle ekalle ohjatulle tunnille ikinä, wohoooo! Kerran käytiin velipoikaa tuuraamassa Akatemialla Sennin penturyhmässä, jossa tehtiin ekan kerran ikinä mutkaputkea ja pussia: Ipillä oli mm. nolla ongelmaa tehdä jo ihan maassaolevaa pussia siitä huolimatta. Muutenkin oli kiva saada sille keskittymistreeninä uudessa paikassa treenit, kun pressun takana Jennan treeneissä joku koira huusi todella lujaa rataa tehdessä ja tälläistä ihmettä Piippi ei ollut vielä nähnyt tai kuullut. Hienosti pysyi fokus ohjaajassa ja tehtävässä.

Sen lisäksi Fidarin jälkeen Ipi pääsi tuuraamaan isukkia seuran treeneihin, jossa oli pentuystävällisesti hyppytekniikkaa. Tämähän oli apinan toinen hyppytekniikka kerta ja hyvällä mallilla on kropan käyttö kaikenkaikkiaan. Vähän lähtee ponnistuspaikka leviämään loppua kohden, mutta se korjaantuu varmasti myöhemmin. Eka treeni tehtiin viidellä jalalla ja toka kuudella, jälkimmäisessä oli niin kiire lelulle, että sehän ponnisti bumpperilta suoraan ekaan väliin, joka nyt ei ihan treenin idea. Siitäkin huolimatta hienosti klaarasi loppupätkän korjaukset. Perussarjan lisäksi tehtiin lopuksi kaariharjoitus molempiin suuntiin.

Enimmäkseen Iona siis vaan leikkii, häröilee, naksuttelee, temputtelee ja viettää vallaan huoletonta lapsikoiran elämää :) Ensi kuussa se aloittaa pentutokon, siinä sitä aaseilua yllinkyllin!