Mulle nimittäin tuli vähän sellain fiilis illan treeneissä, että ne korvat oli mukana myös muuten kuin estetiikan takia. Lievää lapasesta lähtemistä toki ajoittain, mutta se nyt kuuluu kuvioon standardina. Pitkästä aikaa päästiin siispä Janne Karstusen treeneihin ja sinäänsä aina hyödyllistä meille, kun ollaan kuitennii aika paljon Jannen silmien alla päästy treenaamaan aluevalmennuksienkin puitteissa. Ja muutenkin, tuolla määrällä kokemusta ja näkemystä jokaiselle löytyy kyllä vinkkejä moneen lähtöön :)
Eka pätkä oli kybäputkeen asti. 3-8 rallatuksen tein sulavasti seinän puolelta, joka toimi meille ihan superhyvin. Sen verran vielä hiottiin, että mahdollisimman kaukaa lähetin 5 + 7 käännöshypyt ja yllättävää kyllä, Jalmarin käännökset oli superina vieläkin tiukemmat, kun se sai ihan itse tehdä kokoamisen kaikessa rauhassa. Ekalla vedolla otus irtosi vielä hienosti putken sijasta suorittamaan 20 hypyn väärästä suunnasta, koska hänen mielestään kipparin ohjeet eivät olleet tarpeeksi selkeät ja silloin pieni eläin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi katsoo.
Toisessa pätkässä juju olikin sitten rytmitykset. Jostain kumman syystä me onnistuttiin tässä aikamoisen nohevasti, vaikka rataantutustumisen jälkeen kysymysosiossa esitinkin huoleni siitä, että mitä jos ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa. Koska tuolla radallahan sai pyöriä ja valssailla ihan koko rahalla kyllä ja yleensä ylimääräiset vasemmat raajat eivät asiaa juuri helpota. Yhtään kertaa ei muistaakseni tippunut muurin palikat tai okserin rimat (hyppy 16 siis okseri), vaikka ihan tarkoituksella kokeiltiinkin rohkeampaakin ohjausta.
Kepit oli sitten seuraava checkpoint. Ja luonnollisesti ekalla vedolla päätin olla koiran tiellä kepeille tultaessa, vaikka ihan tietoisesti oman linjani tein keppien viereen. En tarpeeksi ja koska otus ovela ei keppien aloitusväliä nähnyt, se rallatteli putkeen 25. Kuulemma ekassa ryhmässä sinne ei mennyt kukaan, mutta tuossa meidän tokassa ryhmässä sen taisi kyllä kokeilla miltei kaikki :D Heti, kun tulin poistieltä niin sehän meni kepit kuin vettä vaan: valssilla törkkäyksellä, takaaleikkauksella ja jopa pakkovalssilla. Hurraaah, ohjaaja hyvä - pois tieltä!
Loppuun piti vielä toi putkijarru kokeilla, kun ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi Janne lisäsi yhden mutka putken ihan muutaman metrin päähän tuon suoran putken ulostulosta. Että jos putkituttaa, niin siihen on helppo mahdollisuus sitten ainakin annettu. Ja koska juuri edellisellä viikolla Jalmarin putkijarrusuoritukset sisälsi aika paljon perävalojen tuijottamista, tätä sai aavistuksen verran jännittää. Ihan turhaan, koska se kääntyi ihan superupeasti ja linjasi vielä itsensä vikaan hyppyyn. Huoh, ei ymmärrä ei. Mutta toisaalta ihan hyvä, että joskus se putkijarru kyllä toimii, kun huutaa kuin pieni apina koiran putkisuorituksen aikana.
Mutta los Jalbert oli ihan huikean hyvä! Rimat oli tapissa, joten 45cm:ää loikittiin hyvinkin sujuvasti, koiran kanssa tehtiin yhdessä samaa rataa, ohjaaja sai välittömän palautteen tekemistään virheistä koiran oman ratasuunnitelman muodossa ja olipa meillä kivaa. Jannekin totesi, että huikeasti ollaan menty eteenpäin niistä meidän ensimmäisistä kohtaamisesta TTC/TTW -valmennusten tiimoilta ja tuloksia voidaan kyllä odottaa, kun jatketaan työntekoa samaan malliin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)