Ihan raunioilla

Järjestettiin Jennin kanssa hyvin pikaisella aikataululla shelttien rauniopäivä osa 2 ja koska mukaan mahtui, niin tottakai laukkasimme paikanpäälle myös oman kokoonpanon voimin. Pieni syyspuhuri hiveli osallistujia siinä määrin, että olisi ehkä itseltääkin tukka lähtenyt päästä ilman pipoa. Eikä pitkät kalsarit olleet olleenkaan liioiteltu varuste. Mutta koiraihmiselle tässähän ei ole mitään outoa, että pukeutumiseen pitää panostaa, jotta narina lakkaa.

Olikin hypermielenkiintoista nähdä minkälainen muistijälki sinne pilkulliseen kaaliin oli viime kerralta jäänyt, kun otuksella saatiin lamppua syttymään enemmän ja enemmän. Intoa puhkuen Herra Kalmari oli taas hommiin lähdössä. Alkuun taas pieni makkararinki, jolla muistutellaan otukselle, että mahtavat palkinnot löytyvätkin niiltä ihmishahmoilta ja hienosti se kävi koluamassa tarkkaan pulleroiden rippeetkin kitusiinsa. Siitä siirryttiin tekemään muutama näkölähtömuistuttelu ja voi video miten upeasti se lähti maalimiehen hakuun! Ihan suoraan häntä tötteröllä se paahtoi hakuhommiin, eikä tarttenu minkäännäköisiä apuja.

Toinen veto oli vähän haastavampi, kun maalimies näyttäytyi näköesteen takaa ja sen jälkeen kipitti sivumalle piiloon annetun etumatkan turvin. Nytpä Java joutui ihan oikeisiin hommiin ja olin ihan hämmästynyt miten itsenäisesti se tarttui kadonneen maalimiehen haasteisiin. Se lähti tekemään hienosti pistoja ja hakukaaria, josta kerran lähetin sen uudelleen matkaan ja eipä aikaakaan, kun maalimies ja broileripallerot oli löydetty.

Sitten siirryttiin rauniopuolelle, jotta saatiin myös alustat mukaan harjoitukseen. Ensimmäinen tehtiin maan alle kuoppaan ja toinen tunneliin. Eka olikin haastava Javalle, kun se tiesi, että tuolla se tyyppi on, mutta pohti kovin miten sinne pääsee. Romuramppia pitkin mun piti käydä sille sitten näyttämässä, että tästä näin on niinku lyhyin reitti, kun toinen yritti kovasti pohtia vaihtoehtoista tietä maalimiehen luokse. Hienointa on kuitenkin, että se jaksaa tehdä töitä ja yrittää ratkoa ongelmaa, vaikkei heti meinannutkaan aueta, eikä heitä hanskoja tiskiin, että en osaa. Tämäkin maalimies löydettiin ja tehtiin vielä Jennin kanssa myöhemmin testi toistamalla sama, että oliko sille menny mitään jakeluun ja hyvinpä oli taas lamppu syttynyt.

Innokas hakuilija

Tästä mää menennn

No täällä se tyyppi on alla!

*nuusk* Juu, on

Nyt pitääkin ihan miettiä...

:P

Tehdäänkiin niin, että tuupataan mamma ensin kuoppaan!

Neljäs treeni tehtiin sitten maanalaiseen tunnelistoon. Maalimies käskettiin konttaamaan kolmisen metriä pitkän putken päähän isompaan kammioon ja sinne sitten koiran piti uskaltaa perässä. Supertaitavasti sinnekin sheltit sujahteli ja yhden kanssa meinasi olla enemmän ongelmana se, että miten se saadaan sieltä pois, kun niin olisi ollut luolakoiran elämä siistiä ja mielenkiintoista :D Javakin kävi ensin kurkkaamassa, teki pienen tutkimuskierroksen, että onko tämä ainut reitti ja meni sitten tunnelista hakemaan maalimiehen pois.

Kukkuu maalimies, löysin!

Tulenn!

Sokerina pohjalla otin sitten vielä Frouva Nippertonin kanssa pyörähtämään rauniolla, kun managerikin oli autossa odottamassa. Pitäähän sitä nyt ehta hupinumero olla tarjolla :) Yllättävää kyllä, jopa Nikke oli aikamoisen taitava, vaikka odotuksia ei siihen suuntaan juuri ollut kasattu. Siellä se hiihteli raunioilla menemään äärimmäisen reippaasti broiskupullan reipastamana ihan muina ankkoina ja näyttipä diggaavankin vielä.

Tästä innostuneena ajattelin tehdä sen kanssa vielä muutaman hakuharjoituksen, kun Jenni ja Mikaela suostuivat koekaniineiksi. Hassuteluosuus olikin sitten tähän kytköksissä, kun Jennikin naureskeli pikkumustalle, että se tekee töitä ihaku noutaja. Häntä heiluu hurjasti, hirvee meno päällä kokoajan, jotain piti tehdä, mutta unohtui jo, keppi - oooooo-, ai ei se, oliko mulla jotain muutakiin kadoksissa jne. Heti toisella sekin kyllä tajusi jo jujun, että niin sitä namia saikin tuolta piiloon menevältä tyypiltä, eikä pitänyt keppejä hakea :D Maailman somin Nikke <3

Hurjan hauska ja mielenkiintoinen rauniopäivä vol. 2 siis meidän osalta paketoitu. Koirilla näytti olevan äärimmäisen kivaa ja sen lisäksi oli jälleen suorastaan luksusta todistaa upeita shelttisuorituksia jälleen kerran :)