Mä alan jo pikkuhiljaa epäillä, että pilkullinen karvalakkini ehkä käyttää minun työpaikalla viettämäni ajan reenaamiseen. Ajoittain kun tulee sellainen fiilis, et miten se voi osata tän ja tän, ko ei sille ole a) opetettu ja b) treenattu. Ehkä mun pitää jotain perunajauhoa tupsutella iPadin näytölle, ni se jää kiinni jauhoisine tassuineen sitten itse teosta ;)
Otus oli nimittäin ihan superpäheä viime viikon Niinun treeneissä! Rata oli jokseenkin haastava, mutta meille äärimmäisen hyvin sopikin taas vaihtelun vuoksi sellainen baana, jossa saa ihan oikeesti jopa mennä eteenpäin, eikä tartte kikkailua kikkailun perään. Ja Jalbert kiitti ja kuittasi mahdollisuudesta ja oli ihan huikean hyvä. Meidän onneksi lepakkovuorosta puuttui pari koirakkoa, joten aikaakin oli vallan ruhtinaallisesti. Ehdittiinkin käydä koko rata läpi ja vähän testailla eri vaihtoehtojakin.
Kepeille asti ei tarvinnut itse pygätä muuta kuin yksi valssi ja takaaleikkaus. Koiruus sai sitten tehdä loput duunista. Kepeiltä tein poispäin käännöksen muurille, jonka Java haki joka kerta ihan superupeasti. Hyvin pystyi leijeröimään kepit, kun se ei edes vilkaissut missä kippari tepastelee, kun hänellä on the Tehtävä työn alla. Seuraava hämmennyksen paikka oli pätkällä 10-19, kun ajattelin ihan huvin ja urheilun vuoksi leijeröidä putken, että jos se menisi. Ja tsiisus, sehän meni :o 10 päällejuoksu ajoissa ja 14 takaaleikkaus. Sen jälkeen hauvalla olikin urku auki pituuden vastakäännökselle asti ja täytyy todeta, että jopa leijeröimällä putki sinne teki tiukkaa ehtiä, kun niin nohevasti Herra Ihanitse päätti esteitä poimia.
20-26 välillä sen pystyi todella kaukaa lähettämään putkelle 23, jotta itsepääsi merkkaamaan 24 putken. Kepeillä nou probleemos, kunhan vaan itse pysyi liikkeessä, jotta takaaleikkaus oli selkeä. Puomin jälkeen olin itse vähän epäselvyyden partaalla, että miten 27-30 kannattaisi ohjata. Kokeilin siihen ensin 28 lähetystä pimeään putkikulmaan, mutta siinä itselle tuli maailman isoin kiire ohjata enää 29 putkea ulkokautta, joten suunnitelma B esiin. Niinulla olikin hyvä vinkki, että miksipä en ohjaisi 28 putkea itseasiassa leijeröimällä ko. putken pakkovalssiin ja siinähän sitä hämmästelinkin, että miksipä en, koska koira meni sen ihan törkeän upeasti. Oppisi itse vielä nuo paikat hahmottamaan kisoissakin, koska leijeröinnit ei tuolle koiralle näytä tuskaa tuottavan, kunhan ohjaaja viitsii vaan liikkua oikeaan suuntaan.
On se kyllä vaan makea aksaeläin tuo Herra Kalmari, tykkään!
Ainiin, viikonloppuna käytiin katkaisemassa miltei parin kuukauden kisatauko Hyvinkäällä yhdellä startilla. Olin unohtanut, että Hyvinkään hallissa on ihan kamalan liukas puinen A ja oikein pahaa teki kuunnella, kun parit maksit lähti nolla vauhdista sitä ylöskiipeämään suurinpiirtein kynnet kipinää iskien. En oo päässy kertaakaan juoksu-A:ta tekemään puisella kammotuksella, koska oman seuran välineistö on "liian hyvää" ja ulkonakin nykyään joka kentällä kumirouhepäällysteiset a-esteet. Niimpä odotetusti kontaktivitonen radalta ja ihan lopussa vedin otuksen yhden esteen ohi, kun vekkaamalla koira kääntyi superhienosti ja vähän liian voimakkaasti lähdin vetämään seuraavalle ohjaamatta edellistä.
En kuitenkaan lähtenyt korjaamaan, koska koiraa ei voi omista mogista rangaista ja toisaalta taas tärkeämpää saada se sujuva rata, kuin tulos. Samaa jankutan noille omille koulutettavillekin, että ei ole mitään järkeä jäädä jotain väärää putken päätä korjaamaan kisoissakaan, jos koiran on sinne itse ohjannut (ja jos asiaa pitää edes alkaa miettiä, niin silloin vika on yleensä kaksijalkaisessa), kun mitään se ei siitä opi ja voipi käydä ennen pitkää päinvastoin. Koira oppiikin, että ei kannatakkaan edes koettaa tulkita kipparin ohjeistuksia, kun ei kelpaa kuitenkaan. Niimpä maailman paras Jalmari rallatteli maaliin kohti kanafilepalkkaa ja käytiin Hyvinkäällä asti yhden hyllyn takia :)
Viikonloppuna duo pääsi myös taasen raunioille etsimään maalimiehiä, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Kivempi tää blogi on kuitenkin niin, että kuulumiset lagaa vähintään viikon-pari siihen pisteeseen, että unohtaa jo itsekin mitä piti laittaa ylös ;)
On se kyllä vaan makea aksaeläin tuo Herra Kalmari, tykkään!
Ainiin, viikonloppuna käytiin katkaisemassa miltei parin kuukauden kisatauko Hyvinkäällä yhdellä startilla. Olin unohtanut, että Hyvinkään hallissa on ihan kamalan liukas puinen A ja oikein pahaa teki kuunnella, kun parit maksit lähti nolla vauhdista sitä ylöskiipeämään suurinpiirtein kynnet kipinää iskien. En oo päässy kertaakaan juoksu-A:ta tekemään puisella kammotuksella, koska oman seuran välineistö on "liian hyvää" ja ulkonakin nykyään joka kentällä kumirouhepäällysteiset a-esteet. Niimpä odotetusti kontaktivitonen radalta ja ihan lopussa vedin otuksen yhden esteen ohi, kun vekkaamalla koira kääntyi superhienosti ja vähän liian voimakkaasti lähdin vetämään seuraavalle ohjaamatta edellistä.
En kuitenkaan lähtenyt korjaamaan, koska koiraa ei voi omista mogista rangaista ja toisaalta taas tärkeämpää saada se sujuva rata, kuin tulos. Samaa jankutan noille omille koulutettavillekin, että ei ole mitään järkeä jäädä jotain väärää putken päätä korjaamaan kisoissakaan, jos koiran on sinne itse ohjannut (ja jos asiaa pitää edes alkaa miettiä, niin silloin vika on yleensä kaksijalkaisessa), kun mitään se ei siitä opi ja voipi käydä ennen pitkää päinvastoin. Koira oppiikin, että ei kannatakkaan edes koettaa tulkita kipparin ohjeistuksia, kun ei kelpaa kuitenkaan. Niimpä maailman paras Jalmari rallatteli maaliin kohti kanafilepalkkaa ja käytiin Hyvinkäällä asti yhden hyllyn takia :)
Viikonloppuna duo pääsi myös taasen raunioille etsimään maalimiehiä, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Kivempi tää blogi on kuitenkin niin, että kuulumiset lagaa vähintään viikon-pari siihen pisteeseen, että unohtaa jo itsekin mitä piti laittaa ylös ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)