Fidari vitonen

Pari viikkoa sitten vietettiin taas viikonloppua varsin agilitypitoisissa merkeissä, kun FitDogin viides leiriviikonloppu oli kalenterin täytteenä. Perjantai startattiin tuttuun tapaan henkisen valmentautumisen pläjäyksellä, jossa tällä kertaa oli teemana mielikuvaharjoittelun ja syvähengitysten kombon ottaminen osaksi rutiinia. Tavoitteena siis muodostaa itselleen henkinen harjoitteluohjelma.

Tämän jälkeen pistettiin koutsit Niinu, Jenna, Teemu ja Juha paneeliin teemalla "Treenauksen ja kilpailemisen valmistautuminen ja jaksottaminen". Nämä on vallan mielenkiintoisia, koska kuulee miten eri tapoja näilläkin aksaajilla on ja kuitenkin tulokset ovat hyvinkin päteviä kautta linjan. Muutamia keskustelusta mieleenjääneitä asioita ja niistä omaa pohdintaa:

• Niinu jakoi Reiskan harjoitteluohjelman kahdelta viikolta ja huomioitavaa oli lajitreenien vähyys vs. muun palauttavan liikunnan suuri osuus. Huipputason koira ei tarvitse kuin parit lyhyet, hyvin suunnitellut treenit viikkoon ja loppu onkin sitten huolellista palauttelua ja kunnon nostamista.
• Nollapäivien tärkeys! Harrastuskoirilla pitää olla viikottain muutamia ihan täysin vapaapäiviä, jolloin on vaan pienet lenkit
• Muutamilla koutseilla oli tauko ajoitettu kylmimpään kauteen, jolloin helposti saa riittävän pitkän breikin treeneistä ja kisoista. 
• Kauden jaksottaminen: Syksyllä tehdään uutta, kokeillaan + perustaitokausi, talvella voidaan levätä huolella, keväällä vakioidaan huippusuoritusta ja kesällä haetaan se huippukunto arvokisoihin. 
• Itsenäisyyden ja yhteistyön tasapaino koiran koulutuksessa
• Fokus on oman tason parantamisessa ja tulokset tulee perässä
• Kontaktien jatkuva vahvistus
• Ohjaajan pitää pystyä tekemään kisoista treenit koiralle
• Perustaitoja nuorelle koiralle: flatwork, oppimaan oppiminen, palkkaus, yhteistyö. 

Yhteenvetona minusta oli oikein mukavaa kuulla, että nuorella koiralla ei ole mikään kiire esteille, vaan tärkeämpää on perustaidot. Se on aikalailla linjassa omankin tekemisen kanssa ja hyvä, että maltillinen tie mahdollistaa hyvät tulokset ja toivottavasti pitkän uran koiralle. Sen lisäksi oli helpottavaa tietää, että lajitreenejä ei ihan oikeasti tarvita muutamaa enempää viikkossa ja silläkin voi kehittyä. Avainsana on suunnitelmallisuus. 

Mä en ole itse koskaan kuulunutkaan himotreenaaja kerhoon ja yritänkin tarkasti katsoa, että koiralle ei tulisi viikkoon paria treeniä enempää ja siltikin haluaisin nyt jo alkaa tiputtaa Javan treenimääriä, jotta vähemmällä rasituksella se pysyisi huippukunnossa vielä useita vuosia. Ihan hyvä koira siitä on tullut turhia stressaamattakin :)

Näillä eväin startattiin siispä lauantaiaamuna Masalaan Jerryn piiskattavaksi 2,5h pikku treenirykäisyyn, jossa ohjaajat pistettiin hikoilemaan ja koirat sai vetää lonkkaa. Kyllä, tuli lämmin ja välikuolema. Pikkujuoksenteludrillit ja kuntopiiri vielä päälle, niin alkaa olla kohtuullinen aamuherätys.

Välissä ehdin kipaista kotosalla päiväkahvin juonnissa ja saimpa mukaan myös ekstrashelttivahvistusta. Meillä kun on eletty tässä muutenkin nyt pari viikkoa yhden koiran elämää, kun kunnianarvoisa managerieläin Nati laitettiin Mikkeliin horoilemaan juoksujensa kanssa, niin olipahan kotoisaa saada triplasti hulinaa taas. Java mielellään toivottaa kaikki daamit tervetulleeksi matalaan majaansa :D

Camouflage-sheltti

Iltapäiväksi kirmasin sitten auto täynnä shelttejä Kirkkonummelle Niinun ratatreeniin, jossa aiheena oli selkeästi jännittävät keppikulmat ja hyppypyörittely. Nalperolla oli vallan hauskaa ja sitä ei haitannut, vaikka vähän esteet kaatuili välillä ja ratakuviot sai uusia vivahteita oman elämänsä ratamestarin toimesta. Ja positiivinen yllätys kaiken rallattamisen päälle oli kyllä hyvin toimivat keppikulmat! Muutenkin enimmäkseen pätevää menoa ja ylimääräisistä esteistä huolimatta suurimmaksi osaksi samalla radalla.


Sunnuntai startattiin sitten taas lempeästi lihaskuntotesteillä, kun edellisenä päivänä oli hengityslihaksetkin saatu jumiin. Sinäänsä positiivista, että pienestä pohjarääkistä huolimatta kaikki osa-alueet koki huomattavan parannuksen, vaikka ei tässä nyt ole miksikään salipirkoksi muututtu puolessa vuodessa. Ja uskalsin jopa tehdä kyykkyosionkin, vaikka viimeeksi polvi siitä suuttui ja tälläkin kertaa paukkui varsin ikävästi. Ainakin sillä on pystynyt aksaamaankin vielä tämänkin jälkeen, joten so far so good.

Kevään merkkejä Akatemialla

Akatemialla ohjaajarääkkiä jatkettiin kaksin juoksutreenein; ensin Jennan toimesta ja kirsikkana kakun päällä Juhan viritelmät. Jennan treenissä punaisena lankana oli selkeästi linjat ja niiden voittavien linjojen löytäminen. Linjojen välillä piti toki juoksennella jonninverran, mutta eipähän siinä muutakuin töppöstä toisen eteen. Kellolla päästiin kanssa tsekkaamaan viimeisen putken jälkeinen kuvio ja yllättävää kyllä nopeampi reitti oli tällä(kin) kertaa nopeampi.


Siinä vaiheessa, kun oli Juhan treenien aika, alkoi viikonloppu olla jo aika pitkällä. Ja ainakin omissa reisissä tuntui jo varsin tuimasti parit fysiikka treenit ja parit aksatreenit. Tuntumisen lisäksi se jo näkyi.Kovin ärsyttävää, kun pää sanoo, että tee näin ja kroppa tuottaa jotain sinnepäin ja tuumaa eiköhä tää riitä. Juhakin jo totesi, että on nähnyt aika paljon parempaa rytmittämistä aiemmin :D Rytmityksissä ja sitä kautta esteen lukituksissa oli petrattavaa, mutta väsyneenä ei vaan pystynyt enää omaan huippusuoritukseen.


Parasta oli vielä, kun shetlanninkeppikoirani keksi renkaan jälkeen lukita kepit. Javan putkiaivoisuuden kanssa on lievää ongelmaa, kun jos Herra Karvalakki tekee virheen kahdesti, se toistaa sen myös kolmannen kerran koska ratahan menee just siitä, vaikka itse muuttaisi ohjausta. Ei ehkä ihan tyypillistä shelttiä ängetä kepeille, vaikka Juha seisoo ekassa keppivälissä... Kävinkin sitten pientä vääntöä aiheesta, koska minun mielestäni tuota kohtaa ei ollut tarpeellista hinkata (koska ei se opi enää, kun ajatus on vaan mennä kepeille ja treeni pitää tehdä ihan muualla) ja Juha halusi tän onnistumaan. Nooooh, teimme sitten kompromissin aiheesta ja enempää hinkkaamatta matka jatkui. Taisteltiin kuitenni loppuun tämä baana, vaikka väsymys oli jo hiipinyt joka soluun.

Parin viikon päästä taas lisempi!