We are on fire!

Mitä poika ensin, ni äiti perässä. Näin se ainakin näköjään meillä menee. Pieni suloinen Nati hauva oli peruutuspaikalta ilmoitettu mukaan tän päivän Janakkalan rallytokokisoihin jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä ja kerta on maksut maksettu, niin ei sitä voi sitten kotiinkaan jäädä muuten vaan homehtumaan. Vaikka myönnän avoimesti, että se kävi mielessä, kun huonosti nukutun yön jälkeen kasailin itseäni päivän suorituksiin :D

Taustalla oli siis sellainen lisämauste, että kaveripariskunta juhli häitään juuri edellisenä päivänä. Siellähän siis mekin ja sen verran hilpeissä tunnelmissa, että kotiin tultiin vasta joskus kolmen maissa. Koiruudet pääsivät yökylään Nupun ja Nanan valtakuntaan, eikä näyttänyt tämä peliliike tuskaa aiheuttavan. Ensimmäisen minuutin aikana Java löysi shelttidaamit ja Nati pallon + ruokakaapin - ei siinä sitten enää mua tarvittu, joten liukenin ovenraosta jatkamaan matkaa. Helppo oli lähteä illan rientoihin, kun koirat olivat selkeästi hyvissä käsissä. Suuret kiitokset Tiina ja Vellu karvaduon kaitsemisesta!

Niimpä sunnuntaiaamu starttasi ensinnäkin sillä, että mun piti lähteä kolaamaan bussilla hakemaan autoa, joka oli jostain kumman syystä jätetty ihan suosiolla Vallillaan edellisenä iltana. Ja kun oli auto alla, sillä huristeltiin toiselle puolelle PK-seutua vapauttamaan hoitopaikka velvollisuuksista. Kun oli Volvo lastattu kahdella sheltillä, se ohjastettiin Janakkalaan. Siellä oli luonnollisesti aikataulut myöhässä, joten päivään mahtui aikalailla odotettelua ja hengailua, mutta mikäpäs siinä kentän laidalla istuskellessa, kun paikalla oli myös Saija upean Andon kanssa, kentällä pyöri mahdottoman taitavia rallytokoilijoita ja vieläpä Iso A:kin viihdytti läsnäolollaan. Nääs toi valopallo, se on aika kova juttu se. Alokasluokkaan oli ilmoitettu vaivaiset 32 koirakkoa, joten yllätyksenähän noi aikataulut eivät tulleet.

8.5.2011 Janakkala, ALO, Anna Pekkala ratapiirros

Rata alkoi meillä vähän huonosti, kun perberi nousi lähdössä lähtöluvan saamisen jälkeen, vaikkei seuraamiskäskyä oltu annettu. Niimpä mä olin ensimmäiset kaksi kylttiä myöhässä, koska Nati päätti jo lähteä suorittamaan. Löydettiin onneksi yhteinen sävel aikalailla pian ja selvittiin tästä salamastartista vaan yhdellä miinuspisteellä, kun suorituspaikka venyi ekan kyltin ohi. Nipa tepastelee rallyssa kovin topakkana, kun se on niin pieni koira suurittamassa kovin suurta tehtävää :) Yksi talutinvirhe tuli vielä kymppikyltiltä, mutta muuten puhdasta jälkeä tilastoissa. Joka oli vähän yllätys, koska itsellä ei ollut radan jälkeen fiuwis, että ihan noin hyvin meni. Hauva kun välillä pälyilee yleisöä ym. mutta jatkaa kuitenkin samantien työntekoa. Lopulta kärkikolmikko oli tasaisesti tuloksessa 98 ja jyvät eroteltiin akanoista aikavertailulla. Pienin koira oli nyt hitain, joten Natille napsahti kolmospaikka. Wau! Superupeaa! Sitten 5.6. Helsingissä hakemaan luokkanousua ;)

Kotiutunut rallyurheilija ;)