Jalmari 2v.!

Onnea suuripieni hauva!

Tänään mamman pikkupilkku siirtyi ihan virallisesti "miehen ikään", kun nuorten luokat jäävät historiaan ja seuraavan kerran lompsitaankin jo avoimeen. Onnittelut siispä kahdesta nakkikynttilästä, Java 2 vee <3

Iiiiiih, jännää!

M <3 J

Viikonloppuna Herra J saikin sitten erittäin mieluisia daamivieraita, kun Minni -neitokainen tupsahti pihaan. Javahan ei tosiaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan hoiteli tilanteen varsin ammattilaisen ottein, kun ei niitä joka päivä noin innokkaita neitejä nurkissa pyöri. Niimpä toiveikkaana siis odottelemme saadaanko Yokotai -kenneliin ensimmäiset pikku-Jalmarit viikolla 40 :)

Peukut ja varpaat pystyyn!

Koululaisen keppifilmi

Nohevana koiranomistaja mentiin sitten perjantai-iltana ysin jälkeen Ojankoon tekemään "keputehovartti" ja ihan ei näköjään ihan suotta. Hih! Toi koira on mennyt ihan törkeenä eteenpäin kesän aikana, ku ei se osannut keppejä juuri ollenkaan ennen kesää ja ei niitä voinut tehdä radanosana oikein, kun piti ensin palkata edellisestä pätkästä ja sit orientoitua keppeilemään. Mutta ehkä mä en enää olis niin kamalan huolissani :)

Takaisin kouluun

Hihih,tällä kertaa soon vaan koirat, eikä omistaja. Mehän lomailtiin koko poppoo heinäkuussa niin töistä kuin harrastuksista ja kelienkin puolesta se oli näköjään ihan oikea päätös. Nyt, kun arki on alkanut kaksijalkaisella, sama koskee myös hauvoja. Ja pienet aksasessiot harvemmin Herra J:tä haittaa. Löysin muuten Tytti Käyhkön Agirodussa napsimista kuvista myös yhden erittäin tutun ja suloisen suorittajan:

"Ohjeitaaaaaaa!" Niin Jalmaria <3

Mitään ihmeellistä ei olla tässä saatu aikaan, vaan lähinnä tehty pikkutreenejä ja palauteltu mieliin mihin jäätiin ennen breikkiä. Yhdet kaatosadetreenit ehdittiin kokea, vaikka asutaan 8 km päästä kentällä ja omalla pihalla ei ollut satanut ennen kentälle lähtöä eikä sen jälkeenkään. No, tulipa testattua miten Pilkku toimii ääriolosuhteissa ja ei meidän näköjään tartte kisoissakaan jännätä, vaikka keli ei ois meidän puolella. Hienosti se pisteli tassua toisen eteen, vaikka vettä tuli niin, että joutui itsekin silmiä siristelemään.

Sen lisäksi käytiin Elinan & Nellin kanssa sunnuntaina tekemässä täsmäharjoituksia apuohjaajaa hyödyntäen. Meillä oli työn alla kepit etupalkalla (Javalla meinaa joskus tulla kiire targetille kesken kaiken, vaikka normitilanteessa se hyvin harvoin tekee itse pujottelussa virheitä - enemmänkin työn alla on siis aloitukset ekaan, eikä tokaan väliin), kontaktit etupalkalla itse pitkälle + sivulle irtautuen ja loppuun vielä irtoamistreeniä hyppysuoralla ja mutkaputkella. Erittäin kiva fiilis jäi ja näköjään koirakin tykkäs.

Maanantaina meillä olikin sitten HSKH:n koetunti, kun saatiin treenipaikkatarjous seurasta. Ryhmässä taitaa olla möllistä kolmosluokkalaiseen ja ovat 1,5v käsittääkseni jo tuolla poppoolla treenanneet. Siitä huolimatta Java meni seassa kuin kala vedessä, vaikka tämän kerran aiheena olikin viskileikkaus, jota ei tosiaan olla kertaakaan tehty. Alkuun Herra J vähän kyseli, et ai tonnekko ai näinkö, mut johan lähti luistamaan. Hieno J! Hommia joudutaan tekemään, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - päinvastoin. Ja mikä parasta, ohjaajankin ensimmäinen kommentti koirasta oli "Se on kyllä taitava koira". Tottakai soon, sehän on itse Herra J! Lunastettiin siispä treenipaikka nyt HSKH:n riveistä, joka on enemmän kuin bueno. Matka lyheni 45km:sta kahdeksaan ja myöskään Ertin talvitaukoa koko hallikaudelle ei nyt tarvitse kärsiä.

Eilen illalla käytiin vielä ysin jälkeen tekemässä salamatreenit Ojangossa, kun edellisenä päivänä ei keppejä tehty. Tarkoitus oli siis treenata max vartti ja keskittyä niihin keppeihin. Jalmarihan on tunnetusti yllätyksiä täynnnä ja nytkin se yllätti aika totaalisesti. Tein keppejä hypyltä lähestyen kummaltakin puolelta ohjaten välillä pidempään putkesta kaarratten ja välillä takaakiertäen ja sinne se vaan paukutteli menemään. Tämä kaikki siis ilman ohjureita, verkkoja tai kädestä pitäen näyttämistä. Naamakirjassa ehdinkin jo hehkuttaa miten onnistumisprosentti taisi olla tällä kertaa jotain 70 luokkaa ja mun mielestä se pitää olla 90, ennenkuin virallisiin lähdetään. Ei oo kuitenkaan reiluu mennä eritavalla paineistamaan tilanteeseen vaatimaan koiralta, jotain mitä ei se osaa unissaankin. Mut siis jos kaveri tuota tahtia parantaa, mehän ihan oikeesti kohta ollaan kisakalenterin kimpussa! Nää oli taas sellaset superhyvänmielen buustitreenit, jolla jaksaa taas, vaikkei aina muut jutut ihan onnistuiskaan :)

Nati 4v!

Sen lisäksi, että meillä on lomailtu, on myös vietetty tuttuun tyyliin varsinaisia possusynttäreitä. Natille tuli taas vuoden verran lisää viisautta kaaliin ja näin ollen nestorin mittari näyttääkin jo neljää vuotta. Siis hui, mihin tää aika oikein menee :O Nati on tosiaan meilläkin ehtinyt jo olla sen kolme vuotta, jotka on näköjään sujahtaneet aika haipakkaa. Kuten kunnon synttäreillä kuuluukin, myös Nipan kekkereillä oli aito käsintehty maksalaatikkokakku ja juhlavieraat. Juhlavieraat oli tosin edelliseltäkin vuosilta tuttuja, mutta sitäkin innokkaampia ja asianosaavia :D Pahoittelen jälleen kerran kaikkien kuvien laatua, kun järkkäristä alkaa vissiin laukaisin lopetella työaikaansa, enkä ole siispä jaksanut sitä mukana roudaa ja niimpä kuvat on ikuistettu niinkin modernilla vehkeellä kuin puhelimella.

Synttärisankari kera kakkunsa "Joko saa ottaa...."

Juhlavieraatkin liittyneet kakun nautintaan. Kaikki meni :)

Natia lahjottiin syntymäpäivänään uudella vesilelulla, joka näytti uimamaisterille olevan erittäinkin mieluinen. Sen lisäksi laitettiin pakettin ihan omin pienin kätösin ommeltu froteeviilennysloimi, kun kävi niin kivasti, että Jalmarin vastaavasti jäi juurikin Napin verran kankaita ja tarvikkeita ylitse. Kaks yhden hinnalla siis ja on takuulla mittoihin tehty. Natille vaan kaikkein paras synttärilahja taisi olla tänäkin vuonna lähes kuukauden yhtämittainen oleskelu "maalla". Se haisikin jo ihan metsittyneeltä, kun oli uinut ahkerasti joka ikinen päivä, joten harjaakin sai siispä heilutella alusvillan irrotuksen merkeissä :D Niimpä pikku-Mustasta tuli pikku-Skunkki.

Javakin ehti sitten Agirodun jälkeen viettää muutaman viikon hyvinkin leppoisasti mökkimaisemissa ja tuskin kukaan pystyy sanomaan, etteikö siitä koira nauttisi. Lomaan kuului siis veneilyä, sorsien kyttäämistä (siinä vaan taisi käydä niin, että saaren koko koirakvartetin uskottavuus oli sorsien silmissä täysin mennyttä, kun ei ne viitsineet edes persettään laiturilta nostaa näiden kouhkatessa lähettyvillä :D), uimista, vieressä nukkumista helteistä huolimatta, painia ja jahtausleikkejä koirakavereiden kanssa.

Herra J päivystämässä sorsia laiturinnokassa

Tähän sopisi klassinen Apu -lehden ratkontapulma "Missä Jallu?"

Niinjoo ja olihan Javan lomassa muitakin kohokohtia, kun herralla kävi daamivieraita heti Agirodusta kotiin palattua. Tällä kertaa Java oli herra B ja harmillisesti daamin parhaat päivät olivat jo ehtineet mennä ennen Javan "vuoroa", kun suloinen trikkineitihän tuo kylässä oli. Mutta mikä parasta, tämä mies ei tosiaan ala arpomaan tai kainostelemaan tilanteen tullen, vaan "äitiinsä on tullut" niinkuin Javan kasvattajakin totesi. J on siis saatavilla harkitusti hurmaaville shelttidaameille, kun se niistä näköjään jotain ymmärtääkin ja luonteensa/terveystuloksien/rakenteen puolesta sillä on ehkä jotain annettavaakin. Ja taitaapa sitä olla yhdet reffit tulossa pikapuoleen joka tapauksessa, joten täällä ainakin pidetään peukkuja pystyssä pikku-Jalmarien puolesta ;)

Shelttidaameistakohan tuo haaveilee.. :)

Kotiin maltettiin tulla vasta tiistaina pakon sanelemana, kun keskiviikon Tallinnan -reissu sitä vaati. Olipa outoa olla sielläkin ilman koiria tällä kertaa :D Ja jottei nyt ihan tylsä arki koittaisi, niin saatiin vielä viikonloppuvieraaksi Tiinan duo Luka + Nikita. Hyvinhän nuo näyttää juttuun tulevan koko poppoo ja hännänheilutusta on mahtunut yhteen viikonloppuun jo nyt niin paljon, että varmaan jo senkin takia ensi viikko menee nukkuessa. Sylissä meinaa vaan olla paikoitellen ruuhkaa, kun telkkaria ei tarvitse yksin katsoa tai läppäriä naputella, kun syliin ei ole tulossa yksi, eikä kaksi, vaan neljä koiraa samaanaikaan :D Näyttää jokaisen lempparipuuhaa olevan pihalla päivystys ja viileällä nurmikolla nukkuminen, joka on näihin keleihin erittäinkin sopivaa (tosin Nikita ehti jo kunnostautua kanankakan syömisellä, kun viikolla tuli ne kylvettyä hakkeen alle tietämättä toisen fetissistä ;).

Nahkasheltit Nikita & Luka + megasheltit Nati & Java ;)

Siinä teille todellakin ihasteltavaksi shelttien kokoeroja. Vaikka kuvakulma huijjaakin pikkasen Javan valtavaa presenssiä, on noissa "Luka 34cm ja maitopurkin verran painoa" (no jotain niin kevyeltä se tuntuu :D) & "Java 39,5cm ja 12kg ehtaa merleä" pieni ero. On kyllä omat piskit tuntuneet suorastaan valtavilta näiden mini-me:n seurassa. Ja sitku niillä ei oo ees hämäysturkkia!

Notta semmottiis. Lomailua ja kaku(/a)nsyöntiä, siinähän sitä taas bloginaiheita kerrakseen. Ollaankin pidetty nyt treenitaukoa heinäkuussa ja palaillaan armaan harrastuksenkin pariin pikkuhiljaa näin arjen koittaessa: Teemana "kepit kuntoon ja sassiin ;)".

Lomailua ja aksailua. Kas siinäpä duo :)

Laiturivahti-Nipa

Vihdoin on meidänkin jengi suorastaan kirmannut kesälaitumille heinäkuuksi ja elokuussa sitten vasta paluu arkeen. Ja koska on loma, niin ei siinä paljon ehdi kotona mädäntyä. Ei, vaikka mun kiusaksi Ertti päätti jatkaa kisaamaan tähtäävien treenejä myös koko heinä-elokuun, joten ne tosiaan saa jäädä. Vaikka tokikaan agilitystä ei päästä eroon näin lomasesonkinakaan ja siitä piti huolen heti loman kärkeen suunniteltu SAGI:n leiri ja heti perään viikonloppuna Agirotu. Niimpä perjantaina pistettiin hanskat naulaan puolen päivän pintaan ja startattiin kohti Kuopiota välietappina Mikkeli. Nati kun jäi samantien nautiskelemaan kesästä mökille, kun aikahan sillä olisi käynyt pitkäksi hengaillessa leirillä tai Agirodussa.

Ja ihan hyvä päätös, kun lauantai valkeni varsin trooppisena myös Kuopion leveysasteilla. Siinä meinasi tulla jo hiki pelkästä ajattelusta ja saati sitten siihen yhdistettynä pientä tervehenkistä hölkkää radalla, huh. Viikonloppuun kuului siis 2 x 2h aksatreenejä kumpaankin päivään, joten yhteensä sitä tuli pyörittyä kentillä 8h jo omien koulutusten merkeissä. Jalmarille oli arpa sattunut Lotta Vuorelan, Anna Strömin ja Essi Saarelan tarkan silmän alle. Olipahan taas opettavaista menoa ja ennen kaikkea Javalta upeaa tekemisen meininkiä! Sunnuntaina saatiin vetäjältä jo kommenttia, että vaikka hän ei lähtökohtaisesti pidä shelteistä eikä uroksista, niin jotain tuossa koirassa on. Ja onhan siinä, yli 10kg täyttä rautaa :D

Maalaiselämä pistää myös ramaisemaan

Koulutuksista saatuja vinkkejä siirryttiin sitten alkuviikoksi pureksimaan Mikkelin mökkiolosuhteisiin. Saipa Jalmarikin pientä aksabreikkiä ja siihen sivuun höntsäilyä koirakavereiden kanssa ja vallatonta maalaiselämää. Sielläkun nämä pikkusudet tosiaan kirmailevat ihan vapaana kaikessa rauhassa välillä pulikoiden, kahlaillen, laiturin alla rantahiekassa nukkuen, kaverien kanssa hepuloiden ja omat velvollisuudet rajoittuu ruokakupin ojentamiseen pari kertaa päivässä nokan eteen ja illalla kirsumäärän laskentaan. Aika helppoa koiranpitoa siis omistajallekin, joka oli tosi uupunut kaikesta aksailusta ;)

Mr. J kipparoimassa kanoottia

Nipallakin ihan selkeä ajatus navigoinnista :D

Torstaina pitikin jo kääntää auto takaisin etelän suuntaan, kun illaksi oli buukattu Helin treenit tutusti hikisessä Hakkilan hallissa. Ilmeisesti säätila on Jalmarille ihan yks lysti, kun aksakentän laitaan kurvataan: pääasia, että pääsee kiitämään NYTJUSTHETI. Tehtiin Agirodun Open Classin inspiroimat herkistelytreenit, kun niihin meidän duo oli kuitennii menossa sunnuntaina. Siitä sitten Helin vinkit takataskussa kohti perjantaina, jolloin oli taas lähtö ja tällä kertaa suuntana Imatra. Oltiin buukattu Imatran kylpylästä erittäinkin fantsu lomasviitti, joka siis oli käytännössä paritalon puolikas. Hyvin me neljä mahduttiin piskeinemme pyörimään 82 neliön tiloissa ja mikä parasta, lähellä oli myös kivat ulkoilu- ja uittomaastot.

Jalu päivystää

Lauantaina lompsittiin (sen verran myöhään meni valvoessa, että tämä ehkää kuvaa paremmin kuin hyvin sitä etenemistä ;) Sarin kanssa aamulenkille, mutta kun kivenheiton päässä oli mukava pieni privaattiranta, niin kepin heittelyksihn se meni. Ja jostain syystä Mösjöö Pilkkukin innostui elämänsä ekan kerran jopa uimaan kepun perässä! Aiemmin meno on tyssännyt ensin siihen kun pili kastuu ja soon hyi ja sitten siihen, kun maa loppuu tassujen alta ja siitä ei vaan oo millään voinut enää edetä. Liekkö meidän alkuviikon liiviharkoilla ollut jotain tekemistä asian kanssa, kun sipaisin pelastusliivit kaverille niskaan ja uittelin sitä kahlailemalla itse mukana, jotta pieni mies uskoo vedessäkin liikkumisen olevan mahdollista. No, joka tapauksessa sinne se siiseli meni kepun perässä ja se jos mikä oli iso jee noinkin kuumana viikonloppuna.

Iltalenkki Imatralla. J <3

Lauantaina pyörittiin ihan vaan kisaturisteina Sarin kanssa tsemppaamassa joukkiomme kahta kisaavaa jäsentä Agirodun virallisessa osuudessa ja samalla ehdittiin kanssa ihailla upeaa kolmosten menoa cagiagin jahdissa. Ainiinjoo, sen verran saatiin aikaiseksi, että Java on nyt virallisesti mitattu mediksi (üllatüs :D) ja kisakirja hommattu, joten ainakaan sitä ei enää jää virallisten startti uupumaan. Jotenkin se raikas ulkoilma pisti sen verran väsyttämään, että koko meidän kööri oli hämmästyttävästi jo yhdeltätoista pehkuissa ja akut latautumassa sunnuntain alojoukkuerykäisyyn.

Lentävät shetlantilaiset elementissään :))) J kiljuu radalle, Ram tiiraa tyttöjä, Nemppa on kiltisti ja Antero haluais pikkasen nuuhkaista.

Java sai korkata joukkueen suorituksen ja menikin oikein upeasti yhtä ohjaajan huolimatonta ohjausta lukuunottamatta. Siitä siis meille vitonen, mutta erittäinkin hyvä mieli monesta onnistuneesta jutusta radalla :) Ja se mikä oli kiva huomata, että vitosesta ja esteelle palauttamisesta huolimatta Javan aika oli näköjään 56 koiran joukosta vissiin kolmanneksi nopein. Eli noista käpälistä ei ainakaan jää meidän tulokset jatkossakaan kiinni. Yhteensä taisi joukkueelle tulla 60 vp ja aikaa 2:19, joten lopputuloksena sijoitus 7/14 tuloksena 3:19. Se oli kyllä sen verran hauskaa, että eiköhän me ensivuonnakin lähdetä Kuopiooon esittelemään Lentävät shetlantilaiset vaatekertaa :D

Olin ottanut Javalle vielä Open Class lähdön, kun tuollainen tilaisuus oli tarjolla. Ja voi video, että tulikin hyvä mieli radasta <3 Tuloksellisesti ei siis mitään järisyttävää (15vp), mutta toisaalta ei 40 koirakosta näköjään miltei puolet saaneet muutakuin hyllyjä kotiinviemisiksi. Ja aika oli jälleen -18 sekunttia alle ihanneajan, joten olisihan tuolla ehtinyt näköjään puuhata vaikka mitä. Onnistumisia radalla oli A:n takaaleikkaus, alastulokontaktin pysäytys, onnistunut takaaleikkaus kepeiltä hypylle, kontakti/putki -erottelu ja upea loppusuoran irtoaminen. Jesssshh! Virheet tuli keppien sisäänmenolta (lipesi toiseen, josta korjaamalla aivat upeat kepit), takaakierrolta tiputti riman ja meni puomin ylösmenokontaktin ohi. Mutta noi on niin fiksattavissa olevia juttuja huolellisemmalla ohjauksella, joten koira oli super. Tästä on meidän hyvä jatkaa ja nyt syttyikin iso himo laittaa kepit kuntoon ja suunnata tosiaan syksyn virallisiin. Sinäänsä kepit oli jo upea suoritus, koska alkukesästä ne ei tosiaan menneet ja nyt ne oli sillä jo radalla, joten tähän peilaten ei meillä mene pitkää, että hiotaan homma loppuun. Harmi, kun kukaan ei ollut videoimassa meille tätä pätkää, niin en pääse näkemään mitä siellä tapahtui.

Kirjaimellinen loppujäähdyttely (kyllä, lunta :D)

Päätettiin vielä kiva kisaviikonloppu shoppailemalla, palkkaamalla J puolikkaalla makkaralla hienosta suorituksesta ja uintireissulla Lauran + Roihun kanssa. Ei tosiaan ollut mikään tulipalokiire tapahtumapaikalta kotiinkaan, vaikka meillä oli jo yhteentoista mennessä kaksi starttia takana ja hommat sitä myöten selvät. Oli ihan mahtavaa jutella tuttujen kanssa ja katella upeaa agilityä. Oli kiva nähdä teitä kaikkia vanhoja ja uusiakin tuttuja, palataan taas asiaan kun nähdään. Ja suurkiitos viikonlopun ryhmä rämälle + Lentäville Shetlantilaisille! Mulla oli hauskaa, toivottavasti muillakin :D

Kukkuu

No ollaanhan mekin vielä hereillä. Jännä juttu miten henkisesti rankkaa aikaa voikaan olla lomaa edeltävä viikko, kun sitä alkaa jo suurinpiirtein laskea minuutteja kesälaitumiin. Ja siihen kun vielä yhdistää joka viikonlopun reissut/aktiviteetit/hässäkät + viikon reenit, niin siinä ja siinä, että jää aikaa nukkumiseen. Ainakaan minkään sortin elämää täällä ei ole vietetty, jos ei-koiralliset sitä tiedustelee :D

Karvakkaat reissussa :)

Pärnun reissusta selvittiin siis kaikin puolin hienosti muutama viikko sitten. Startattiin perjantain aamulaivaan, jossa päätettiinkin ottaa lemmikkihytti, kun niitä oli vielä tarjolla siinä vaiheessa. Lämpötilojen puolesta olisivat kyllä pärjänneet sen kolmituntisen autossakin, mutta kivempi se on itekki hytissä kuin käytävällä istuskella. Piskit oli erittäinkin cool paatilla ensikertalaisiksi, vaikka seinän takana taisi asustaa jonkin sortin nuotaja, jonka läähätys kuului seinästä läpi ja välillä se taisi heiluttaa häntää seinän vieressä siihen tahtiin, että meinasi läpi tulla. Karvakaverit nuuskutteli hytin läpi ja sen jälkeen pisti pitkäkseen, joten kaksijalkaiset pääsivät hyvillä mielin aamukahvia kiskomaan kaffilan puolelle. 

Javakin hymyilee :D

Me oltiinkin sitten jo iltapäivällä perillä Pärnussa, jossa ehdittiin näppärästi vaihtaa majapaikan ovella nopeat kuulumiset perjantain näyttelyyn suuntaavien kanssa. Tehtiin pitkä lenkki pitkin poikin Pärnua hauvojen kanssa, kun käytiin jo etukäteen katsomassa viikonlopun näyttelypaikka. Lenkin jälkeen tulikin sopivasti sen sortin sadekuuro, että ei lähdetty enää leimoja hakemaan passiin ryhmiksestä, vaan jäätiin ihan kiltisti Konseen päikkäreille. Sinäänsä ei ollenkaan huono tsägä, kun kuulemma ottivat siellä 10e/madotusleima, kun sunnuntaina sain ne omille 1e/leima KV-näyttelystä ;) Ilta sujuikin sitten Konsen terassilla ja piipahdettiin keskustassa syömässä + lurauttamassa karaåkea. Oli muuten sellanen karaåkekokemus taas, että tietää olleensa. Ainakin Aikuista naista oli veivattu pari kertaa liikaa, kun levy ei lähtenyt enää edes pyörimään toiveikkaiden jo mikkiä rutistaessa :D

Lauantai olikin säätiedoista poiketen iloisen aurinkoinen, joten ei haitannut ollenkaan lähteä päiväksi näyttelyihin. Tosin lauman mukana olleet suomen pystykkäät (aka kepot) oli ehkä hieman erimieltä, kun oli näköjään vähän ilta venähtänyt ja niimpä me tuotiin sitten mukanamme kaksi raatoa Kalevi Stadiumille. Ilmeisesti rotu on sen verran harvinainen nähtävyys lahden toisellakin puolella, että nämä näyttelykappaleet päätyi useammankin näyttelyturistin kameraan. Joku tätikin näppäili oikein useammasta kuvakulmasta fotoja lepäävistä pystykkäistä :D Me ei Hannan kanssa välillä vaan meinattu ees omaksi noita tunnistaa, kenen lienee... No, jos ei muuta, niin ainakin koirien vahtipalvelu toimi erinomaisesti. Sieltä aina käytiin vaan tukikohdasta vaihtamassa karvakasta hihnan päähän ja kehään. Tosin suomen pystykkäitten kehässä ei tälläkään kertaa menestystä tullut; tuomari oli vähän sitä mieltä, että turkki kaipaisi laittoa ja esiintyminenkin varsin velttoa. Liikkeiden arvostelu jopa mahdotonta, mutta toki ymmärtää luontaisen taipumuksen levon tarpeelle siestan aikaan. Rakenne hyvä ja mittasuhteetkin suurinpiirtein sinne päin. ROPia ei silti tällä kertaan kummallekaan.

Nirpun erikoistaito: "Puss in Boots" tuijotus. 

Jouduttiin sitten näyttelypäivän päätteeksi jättämään koirat ja pystykkäät lepäämään huoneisiinsa ja pystykkäiden huonoa menestystä paikkailemaan pienellä shoppauskierroksella. No, sieltähän löytyi sitten vaikka mitä kivaa. Autolla reissaus on erittäinkin iloista jo senkin takia, että ei tartte miettiä etukäteen mihin minkäkin pakkaa. Senkun vaan täräyttää pussukat konttiin ja miettii sitten vasta kotona mihin mikäkin kuuluu. Illaksi suunnattiin taas ulkoruokintaan ja tällä kertaa myös pystykkäät olivat jo sen verran vedossa, että niiden kanssa pystyi esiintymään julkisilla paikoilla. Syötiinkin oikein hyvää mättöä keskustan irkkubaarin terdellä, eikä laskun loppusummakaan päätä huimannut. Jälkkäriksi käytiin vielä hakemassa piste i:n päälle; suklaalla kuorrutetut mansikat. Nams! Iltaa jatkettiin vielä juhlistamalla Sirpan synttäreitä Konsen terdellä, joten ei ehtinyt aika käydä pitkäksi laisinkaan. Nipakin pääsi loistamaan erityistaidollaan tuijottamalla vetisin silmin letunsyöjää ja niinhän siinä kävi, että Katinkin oli hellyttävä jakamaan annostaan pienelle mustalle kerjäläismummolle.

Sunnuntai menikin sitten näyttelyssä pikapyörähtämällä, kun heti shelttikehien jälkeen alkoi järjetön vesisade. Niimpä kirmattiin pikapikaa autoon ja nokka kohti Tallinnaa. Tarkoitus kun alunperin oli, että sunnuntaina olisi ehtinyt mainosti pyörähtää upeilla rannoilla, mutta aina ei mee niinku Strömsöössä. Niimpä rantasuunnitelma vaihtui sitten päiväksi sateisessa Tallinnassa ennen laivamatkaa kotiin. Pystykkäät lähtivät nestetankkaukselle, niin sillä välin istuskeltiin sitten satamamakasiineillä koirien kanssa kahvin juonnissa, kun Jalmarin jumalallinen olemus vangitsi muutaman ohikulkijan mielenkiinnon. Java saikin tässä epävirallisessa Sadama Show'ssa mm. arvostelut "God's gift", "Perfect" ja "Princess". Ei ilmeisesti epäselvyyttä voittajasta, Prinsessa Jalmari oli siis tämän miesparin mieleen, liekkö istui sisustukseen vai mitä :D Ainakin Herra pilkku itse oli erittäin otettu saamastaan huomiosta ja heilutteli häntää kovinkin ilmavasti sedille.

Seuraavaa reissua siispä odotellessa. Kiitokset reissuseurasta ja kuvista koko poppoolle!