Tässä ne nyt ovat, pienet jalminitermiitit hyvin asiallisessa viiden päivän iässä. Kuvat:: Satu Airaksinen
Mv-u
Tri-u
Blm-n
Mv-n
15.2.2015
KuntoKoira nelonen paketissa
Perjantai alkoi paperiin piirretyllä ympyrällä, jonka sisään piti kirjoittaa "Mitä mielessä?". Tällä hetkellä ainakin seuraavaa:
- Ihan huikea koiraeläin koko viikonlopun!
- Lihakset huutaa hoosiannaa
- Jonninasteinen kokovartaloväsy
- Huippuryhmä!
- Mahtava tsemppi päällä
- Onnistumisia
- Haasteita ja niiden selättämistä
- Kehuja
- Hyvää fiilistä :)
Ei siis hassumpi viikonloppu. Nyt voi ehkä sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen. Ja veikkaan tuon karvaotuksen tuumaavan samaa, mikäli se nyt nukkumiseltaan mitään ehtisi kommentoida :)
Perjantaina hilpaistiin taas Sörnäisiin heti duunipäivän jälkeen ottamaan osastoon hieman henkistä valmentautumista sekä tietoutta urheilukoirien vammoista. Christinan osuudessa tällä kertaa tutustuttin MBB -metodiin, jossa tarkoitus on saada aivot stressialueelta ns. luonnollisen toiminnan alueelle niinkin yksinkertaisesti, kuin käymällä tietoisesti läpi aistit ja niiden tuottamat aistimukset. Ilmeisesti aivot ovat joskus hyvinkin yksinkertaista huijattavaa :)
Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.
Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.
Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.
Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)
Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.
Jostain kumman syystä Javalle tuli vähän keppistipluja, kun meinasi jäädä tuijottamaan mua. Menee siis ihan oikein sisään ja sitten alkaa kommentoida ohjaajalle päivän polttavia asioita. Hmmh, no palkkailtiin sitten näitä muutamat, niin otukselle tulee hyvä mieli. Sen lisäksi meinasi olla vähän liian hanakka menemään takaakiertoihin ilman käskemättäkin, joten piti hyvin tarkkaan katsoa oma linja riman puolenvälin paremmalle puolen ja sivuttaisliikkeessa antaa enemmän tilaa. Mutta muutenhan se teki kyllä hienosti duunia, hieno karvalakki!
Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.
Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!
Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!
 |
| Mistä lienee saanut lempinimiosastoon myös kutsumakoodin Turkis.... |
Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.
Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.
Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.
Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)
Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.
.jpg) |
| Early morning agility |
.jpg) |
| Ready for the day! |
Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.
Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!
Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!
Jalmineja, vol. 5!
Käpylaakso sai perjantaina toisen erän iki-ihania Jalmineja, kun Lady pungersi maailmaan upean kattauksen pieniä sheltinalkuja <3 Tällä kertaa lopputuloksena oli blm-narttu, mv-narttu, tri-uros ja mv-uros. Huikea jakauma vieläpä!
Synnytys meni ensikertalaiselta erittäin hienosti ja tuloksena ponteva rivi tirriäisiä (syntymäpainot 160-205g). Kaikki ovat jo aloittaneet painonsa nostamisen, joten kaikki hyvin siellä osastolla. isukkikin on niin kovin ylpeä!
8.2.2015
Herra Huumorikoira treenaamassa
Ojangon hallin ruuhkaisesta varaustilanteesta johtuen jouduin laittamaan ihan herätyskellon sunnuntaiaamuksi, jotta ehditään ysiksi vapaareenailemaan. Aika traumaattista :D No, koirat on kyllä aina valmiina kuin partiopoijjaat, joten aikamoisen nopeasti siinä omatkin unihiekat karisee näköelimistä.
Joka kuukausi pitäis vahvistaa noita lajin teknisiä seikkoja, joten omistettiin tämä keikka keinulle ja kepeille. Viimeaikaisen treenaamattomuuden vuoksi olen ihan ehtinyt taas unohtaa miten vallan huvittava eläin tuo pilkkuturkis oikeasti on lajin parissa. Sen kanssa ei vaan VOI treenata mitenkään ryppyotsaisesti tai vakavasti, koska mitään virkamiesmäisyyttä tai tosikkoutta ei ole kyllä tuossa koirassa lainkaan.
Että semmoista, jonninverran sai repeillä taas treenien puitteissa :)
Ps. Perjantain uutimet oli vallan loistokkaita, joten Tampereelle on Jalmini -lähetys rantautumassa maaliskuun puolessa välissä <3
5.2.2015
Täällä taas!
Noniin, lomat on lusittu ja arki on alkanut ihan kaksin käsin :) Täytyy kyllä myöntää, että tuollainen parin viikon totaalibreikki ihan kaikesta palmun alla saa kummasti asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin ja akut ladattua. Tällä kertaa kun lomakin oli suunniteltu täysin siitä perspektiivistä, että mitäpäs jos ei tehtäisiin "yhtään-mitäänniä" ja se onnistui kyllä Mauritiuksella aikamoisen mainiosti all-inclusiven äärellä.
Nelijalkaiset viettivät sillä välin oikein leppoisaa lomaa Mikkelin huudeilla lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Ja Natille pitää tietty palloa heittää, niin pieni koira on maailman onnellisin pieni koira. Ja Nalun pitää päästä välillä sylkkyyn tai lähituntumaan, koska noin julmasti hyljätyn karvalakin on tärkeää ladata läheisyysmittarit. Jännintä lomaohjelmaa turkiksille taisi olla saukon kohtaaminen jäällä (Nalun piti hipsutella salaa ihan katsomaan lähempää, että mikäs hiippari se tälläinen läpsyttelijä on) ja perjantaipäivää läsnäolollaan ilahduttanut nuohooja. Pitihän se toki pihalla haukkua huolellisesti ensin, koska katolla kävely on vähintäänkin epäilyttävää ja siitä pitää tiedottaa, mutta sieltä alastullessa voikin sitten kohteen vaikkapa esim. suuteloida. Nati luonnollisesti näki täsä hyvän uuden uhrin myös lelun heittelijäksi.
Mutta olipahan vaan talo tyhjä ja hengetön kotiinpalatessa, kun turkikset tulivat kotiin vasta viime viikonloppuna! Missä on tassujen teputus, kosteat kuonotökkäisyt, tiukat tuijotukset, jalan päällä nukkujat. Sinäänsä toki parempi näin, kun työ otti kyllä omansa ihan sulavasti niiltä lämpimiltä ja sain tehdä 12-14h päiviä loppuviikosta, mutta silti. Kyllä talossa koira pitää olla, nih! Ja olihan se aikamoisen iloisa hetki koikkuleille saapua kotiin <3
Loman aikana sain myös tuplaten loistavia uutisia, kun ultra vahvisti Jalmineita olevan tulossa niin Outin Hipsulle (yhdistelmä) kuin Käpylaaksoonkin Satulle (yhdistelmä) . Aivan mahtavaa, niinkuin eräs k-kauppias sanoisi sinne maitokaappiin :D Molemmat erittäinkin mielenkiintoisia, ensimmäinen ei vähiten siksi, että Hipsun sisko sattuu olemaan hienoimpia shelttejä tällä hetkellä Suomen aksabaanoilla ja jälkimmäinen siksi, että Javan ensimmäinen pentuehan on ko. nartun äiteen kanssa ja siitä saatiin todella hieno, harrastuspotentiaalinen kattaus kakaroita (kaksi oon nähny aksassa ja Elmollahan on jo valiokellot käymässä). Eikä tässä vielä kaikki, yhtä uutista jännätään vielä huomenna ultrassa!
Pikkuhiljaa päästy palailemaan siispä ihan koiralliseen arkeen ja jopa ehditty käydä aksa(treeni)ton tammikuukin jättämässä taakse. Niinulle sain maanantaiksi tuurausvuoron, joten karvanaattoi pääsi päästelemään höyryjäå rytmitys/irtoamisbaanalle oikein lahjakkaasti. Harvemmin siinä vartissa ehtii oikeesti käydä koko 37 esteen baanan koukeroineen läpi ja kokeilla eri vaihtoehtojakin jopa. Menohalujahan turkiksella oli siitäkin huolimatta, että olin käynyt maanantaiaamuna vähän höntsäämässä Ojangossa ja hakemassa tatsia.
Sen lisäksi tiistaina päästiin 1,5kk tauon jälkeen vihdoin myös tehistreeneihin, jossa aloitellaankin kevätkautta Jennan tarkan silmän alla. Tällä kertaa katottiin vähän tekniikan tilannetta: erottelut, takaatyönnöt, keppien itsenäinen avokulma, kontaktit, välistävedot, serpentiini. Java oli ihan törkeän taitava! Näissä harkoissa sen kyllä näkee miten paljon se on kehittynyt taidollisesti viimeisen vuoden aikana. Ykkösellä oikein sisään esim. tuohon putken jälkeiseen avokulmaan. Sen lisäksi kotitreeniin saatiinkin liikehäiriön ja leikkauksen vahvistaminen kepeillä estehäiriöin, jotta saan rynniä päälle vähän voimakkaammin, kun vähän modattiin treeniä.
Nelijalkaiset viettivät sillä välin oikein leppoisaa lomaa Mikkelin huudeilla lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Ja Natille pitää tietty palloa heittää, niin pieni koira on maailman onnellisin pieni koira. Ja Nalun pitää päästä välillä sylkkyyn tai lähituntumaan, koska noin julmasti hyljätyn karvalakin on tärkeää ladata läheisyysmittarit. Jännintä lomaohjelmaa turkiksille taisi olla saukon kohtaaminen jäällä (Nalun piti hipsutella salaa ihan katsomaan lähempää, että mikäs hiippari se tälläinen läpsyttelijä on) ja perjantaipäivää läsnäolollaan ilahduttanut nuohooja. Pitihän se toki pihalla haukkua huolellisesti ensin, koska katolla kävely on vähintäänkin epäilyttävää ja siitä pitää tiedottaa, mutta sieltä alastullessa voikin sitten kohteen vaikkapa esim. suuteloida. Nati luonnollisesti näki täsä hyvän uuden uhrin myös lelun heittelijäksi.
Mutta olipahan vaan talo tyhjä ja hengetön kotiinpalatessa, kun turkikset tulivat kotiin vasta viime viikonloppuna! Missä on tassujen teputus, kosteat kuonotökkäisyt, tiukat tuijotukset, jalan päällä nukkujat. Sinäänsä toki parempi näin, kun työ otti kyllä omansa ihan sulavasti niiltä lämpimiltä ja sain tehdä 12-14h päiviä loppuviikosta, mutta silti. Kyllä talossa koira pitää olla, nih! Ja olihan se aikamoisen iloisa hetki koikkuleille saapua kotiin <3
Loman aikana sain myös tuplaten loistavia uutisia, kun ultra vahvisti Jalmineita olevan tulossa niin Outin Hipsulle (yhdistelmä) kuin Käpylaaksoonkin Satulle (yhdistelmä) . Aivan mahtavaa, niinkuin eräs k-kauppias sanoisi sinne maitokaappiin :D Molemmat erittäinkin mielenkiintoisia, ensimmäinen ei vähiten siksi, että Hipsun sisko sattuu olemaan hienoimpia shelttejä tällä hetkellä Suomen aksabaanoilla ja jälkimmäinen siksi, että Javan ensimmäinen pentuehan on ko. nartun äiteen kanssa ja siitä saatiin todella hieno, harrastuspotentiaalinen kattaus kakaroita (kaksi oon nähny aksassa ja Elmollahan on jo valiokellot käymässä). Eikä tässä vielä kaikki, yhtä uutista jännätään vielä huomenna ultrassa!
Pikkuhiljaa päästy palailemaan siispä ihan koiralliseen arkeen ja jopa ehditty käydä aksa(treeni)ton tammikuukin jättämässä taakse. Niinulle sain maanantaiksi tuurausvuoron, joten karvanaattoi pääsi päästelemään höyryjäå rytmitys/irtoamisbaanalle oikein lahjakkaasti. Harvemmin siinä vartissa ehtii oikeesti käydä koko 37 esteen baanan koukeroineen läpi ja kokeilla eri vaihtoehtojakin jopa. Menohalujahan turkiksella oli siitäkin huolimatta, että olin käynyt maanantaiaamuna vähän höntsäämässä Ojangossa ja hakemassa tatsia.
Sen lisäksi tiistaina päästiin 1,5kk tauon jälkeen vihdoin myös tehistreeneihin, jossa aloitellaankin kevätkautta Jennan tarkan silmän alla. Tällä kertaa katottiin vähän tekniikan tilannetta: erottelut, takaatyönnöt, keppien itsenäinen avokulma, kontaktit, välistävedot, serpentiini. Java oli ihan törkeän taitava! Näissä harkoissa sen kyllä näkee miten paljon se on kehittynyt taidollisesti viimeisen vuoden aikana. Ykkösellä oikein sisään esim. tuohon putken jälkeiseen avokulmaan. Sen lisäksi kotitreeniin saatiinkin liikehäiriön ja leikkauksen vahvistaminen kepeillä estehäiriöin, jotta saan rynniä päälle vähän voimakkaammin, kun vähän modattiin treeniä.
12.1.2015
Iha hitoksee lomalla
 |
| Tämän työviikon päätös |
Viimein. Tämän päivän pikaisista aksastarteista meinasi tulla astetta jännittävämpiä, kun kuskille napsahti migreenin näyttävät esioireet juurikin ennen ekaa starttia. Vähän erilaista kisata näkökenttä sumeana toisesta silmästä ja toinen käsi puutuneena. Vetäydyin sitten suorinta tietä autoon makaamaan puoleksi tunniksi takki silmillä, joka näköjään normalisoi olon sen verran, että päätin nyt sitten vielä kokeilla sen hyppärinkin vetää. Sieltä Java taiteili sitten jopa nollan, on se kyllä aika maisteri, kun puolivaloilla toimiva kipparikaan ei ihan kaikkea pysty hiekottamaan.
.jpg) |
| Jos matkalaukku on esillä, liimaudutaan lähitunnelmaan |
Ojangosta pikaisesti kodin kautta heittämään koirat Mikkeliin muutaman viikon täysihoitoon. Lahden motari on kyllä jokseenkin ankea ja nihkeä näin keskellä talveakin höylätä molempiin suuntiin ihan vaan huvikseen. Kuitenkin hauvalssonit nyt hoidossa ja loma askelta lähempänä, kun pakkaamisetkin vihdoin finaalissa. Loman tarpeessa, meibiiii.
.jpg) |
| Tiivistä unitunnelmaa |
.jpg) |
| Äiti, kuulin ihan hassun jutun. Oot muka lähdössä KAHDEKSI VIIKOKSI johonkin ilman minua? Aika hyvä vitsi! |
Loppuun voisin heittää vielä KAT:n kisojen hyppärin nollavoiton, kun Tiia oli ystävällisesti sen kuvannut. Suuri kiitos siis, että kerrankin videolla on jotain muuta, kuin asiatonta tunarointia.
9.1.2015
Megatumpelon 10 vaiheen ohje fleecetossuihin
Kas tässä, megatumpelon, maailman vähiten käsityöläisihmisen versio koiran fleecetossuista kymmenellä vaiheella ja huonojen puhelinkuvien sävyttämänä:
Tarvitset
- Fleecepalan (Natin kokoiselle ötökälle n. 0,6m x 0,1m riittää, polarfleece vähän paksumpaa ja ainakin omassa käytössä hyväksi havaittu)
- Tarranauhaa (Oliskohan meillä mennyt jotain reilu 30cm - menekkiä vähempi, jos lisää kuminauhajouston)
- Ompelukoneen
- Sakset
- (Tarran leveystä kuminauhaa 4 x 5cm, jos haluaa jouston lisätä menokestävyyden lisukkeeksi)
Kuten voi huomata, niin en näköjään omista edes mitään mittanauhaa, liitua tai nuppineuloja, jolla voisi hifistellä vimpan päälle. Ei näköjään tarvinnut :D Varren pituuden voi mallata mieleiseksi ja jos haluaa oikein pitkät, niin sitten pitää laittaa kahdet tarrat.
Alle puolessa tunnissa tämäkin poropeukalo sai duunattua tossut Natille, kun ei tiedä miten kovat pakkaset parin seuraavan viikon aikana Suomeen hyökkää ja pienen viluisan koiran pitää päästä lenkille myös kylmemmällä. Sen verran edukkaat töppöset, että ei paljon haittaa, vaikka hankeen joku jäisi vahingossa tai pohja kuluu käytössä puhki. Noheva tossuntekijä sipaisee samalla vaikka sen viidennen varatossukan! Silvuplee, tässä ohje jakoon:
 |
| 1. Ostetaan jostain tilkkulaarista puolilmainen lataus fleeceä. Luovimmat ja edullisimmat tilkkuratkaisut ovat lähipiirissä olleet huiveja, pipoja, miesten pitkiä kalsareita. Juu neim it! |
 |
| 2. Mitataan koiran käplästä kaksinkerroin olevan fleecepalan mitta niin, että kutakuinkin sentin varat jää jokapuolelle. Mitä isompi tassu, sitä enemmän pitää jättää tilaa. Jos haluaisi hifistellä, niin piirtäisi tassunmuodon kankaaseen tässä vaiheessa. En halunnut. |
.jpg) |
| 3. Mitataan sopiva pätkä tarranauhaa (tai kuminauhaa, jos on) - kaksinkerroin taitellun fleecepalan leveys + n. 1 sentti |
.JPG) |
| 4. Laita tarrat molemmat puolet ylöspäin (ei siis vastakkain). Näppärämmät ompeloitsijat ompelee nyt suoraan pehmeämmän tarraosan kiinni kankaan oikealle puolelle, jolloin väliin ommellaan vaan toinen pala tarraa samalla kohdalle. Tässä mallissa mennään tällä kertaa kuitenkin juurikin siitä mistä aita on matalin ja suikataan molemmat väliin suitsaitsukkelaan. |
 |
| 5. Tarrat samoin päin fleecen väliin suoraan. Jos omistaa nuppineuloja, paketin voi niillä survoa kiinni ompelua varten. |
.jpg) |
| 6. Ommellaan näpskästi tassunmuoto aikalailla kankaan reunoja mukaillen. Kantsii pakitella alku, tarrakohta, kärki ja lopetuskohta vahvemmaksi. |
.jpg) |
| 7. Päätellään langat ja leikataan ylimääräiset kankaat pois. Tarra kannattaa leikata niin, ettei se jää kutittamaan koiran jalkaa - joko lyhyeksi fleecen väliin tai vähän pitkäksi sivuun. |
.jpg) |
| 8. Käännetään tossu ympäri ja tadaaah! Tarrat on oikein päin ja pukeminen iisiä, kun tarttee vaan kiepauttaa tarrat kiinni toisiinsa |
 |
| Tässä vielä demona kuminauhamallin pikaversio: kankaiden väliin ommeltu kaksi viiden sentin pätkää kuminauhaa ja sen jälkeen ommeltu yksinkertaisesti tarranauhat kiinni. Tämä on jo aikamoisen toimiva malli :) Muistaa vaan katsoa, että tossun saa riittävän tiukalle kiinni, että kiinnitystarraa on riittävästi. Tarra pysyy parhaiten kiinni, kun se on mahdollisimman matalalla. Jos on tehnyt kahden tarran mallin, kannattaa tarran paikat tsekata tassua vasten: ensimmäinen mahdollisimman alas siihen mistä tassu alkaa ja toinen ylimmän anturan jälkeen. |
 |
| 9. Pukemisen nopeuttamiseksi voi leikata pienen vekin tossun takapuolelle halutessaan |
.jpg) |
| 10: Tossullinen ja kovin iloinen koira kovillakin pakkasilla koira on valmis! |
Tässäpä meidän perheen värikoodatut tossut lenkin jälkeen. Löytyy parit ja oikea koko jokaiseen kolmen kokoiseen tassuun. Nämä on tehty ompelemalla tarran vastakappale kankaan oikealle puolelle ennen muodon (ja väliin kuminauhan) ompelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)