Ja taas mennään - ilman karvakorvia.

Tälläinen mökkeilijätrio jäi laiturinnokkaan, kun lähdin tänään Espoota kohti

Niin paljon mölyä kuin tässä blogissa onkin kesäaikaan ollut, voin luvata, että seuraava viikko tulee olemaan varsin hissua - jälleen. Hauvat ovat nyt kolmatta viikkoa jo Mikkelissä viettämässä maalaiselämää ja metsittymässä totaalisesti, kun mamma kirmaa taasen ulkomaille. Tällä kertaa on aamulla lähtö Baltian suuntaan. Sinäänsähän tämäkin reittisuunnitelma oli aikalailla tuulesta temmattu, kun alkuperäisessä suunnitelmassa molempien karvakorvien piti lähteä mukaan ja meidän piti suunnata Norjaan. Ei menny taas niinku Strömsössä, voisin sanoa.

Kävikin sen verran hassusti, että molempien koirien vasta-ainetestit jäi alle vaaditun rajan, jihuuu. Ei siinä paljoa auttanut kuin paitaansa naureskella, kun tohtorisetäkin totesi, että hänen uransa aikana ei ole tullut vastaan yhtään koiraa, joka ei olisi vasta-ainetestejä läpäissyt heittämällä. Ja nyt mulla on niitä kaksi :D Jaa-a, onko Nipessä joku valmistusvirhe?! Olin nimittäin vähintään sen varaan laskenut, että pitäisihän Natilla ne vasta-aineet olla ojennuksessa, kun useaan otteeseen jo rabieksella piikitetty niskanahkaan. Mitä äiskä ensin, sitä tietty junnu perässä. Noooh, skipattiin sitten Norja ja Ruotsi tältä erää, koska sinne olisi kuitenkin hauvatkin kiva saada mukaan.

Suunnitelma vaihtui sitten Viro/Latvia -akselille ja kovasti mietin hakisiko hauvoille matolääkkeet eläinlääkäristä, jotta olisivat kelposia liittymään seuraan. Kivahan noiden kanssa olisi ollut reissuun lähteä, mutta tällä kertaa näyttää säät niin lämpimimmiltä, että saattaa saarielämä olla niiden kannalta kivempi juttu. Toki ilmastoidussa autossa on helteellä ilo istua niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin, mutta ei sitä kehtais vieraille maille lähtee vaan autoon istumaan kuitenkaan :) Niimpä reissuun lähtee nyt sitten vaan puolikas perheestä.

Laivakoira!

Tällä viikolla sain siis perberini roudattua suoraan Lissabonista Mikkeliin ja käytännössä ollaan vaan fiilistelty hauvojen kanssa loistavaa keliä. Lekottelun, privaatti hiekkarannalla uimisen ja syömisen lisäksi Java pääsi kokemaan ihmeitä, kun otin sen mukaan moottoriveneilemään ekaa kertaa elämässään (toki soutuveneessä ovat olleet jo triljuuna kertaa, jotta pääsevät saareen). Alkuperäinen tarkoitus kyllä oli, että kyseessä olisi hauvaton reissu, mutta Java änkesi niin itsepintaisesti saaresta veneeseen, että samapa tuo sitten. Laivakoira oli tosi reippaasti korvat ja karvat vaan tuulessa lepattaen :)

Heitetään vielä loppuun pari lomakuvaa hauvoista. Niinjoo, ja pahoittelut kuvanlaadusta, kun nää kaikki postauksen kuvat on puhelimella otettuja, kun ei tota järkkäriä vaan jaksa aina roudata mukana.

Tääkään ei kovin huonolta lomanvietolta näytä :)

Jalmu on ratkaissut lämpötilaongelman hakeutumalla päikkäreille terassin alle

Kuvareportaasi possujuhlilta

Kolmivuotiaan kolminakkinen kakku

Siis Natin 3 vee synkkäreiltä *sio sydän* Mun pieni neiti Näppärä on tosiaan jo kolme vuotta ja ilmeisesti tänäkään vuonna ei tullut järkipakettia lahjana ;) Juhlapäivää vietettiin siispä lomailun merkeissä saaressa, jossa hauvat onkin jo pari viikkoa olleet. Ensin viikon verran hoidossa mun Portugalin matkan ajan ja sitten tulin vielä itsekin lekottelemaan. Kuin paljon kivempaa voi koiran elämä olla kesäisin, kun saa temmeltää ihan vapaasti menemään saaressa, jossa ei ole muita, tepastaa mökkiin sisään ja ulos oman mielen mukaan, uida, kahlailla, telmiä kavereiden kanssa, haukkua ohisoutelijoita, tuijotella kesyjä sorsia, noutaa käpyjä ja kepuja, nukkua päikkäreitä puunvarjossa? Ei ole paljon helteet meidän karvakorvia häirinneet :)

Synttärisankari kera maksaisen kakkunsa

Juhlien nuorin osanottaja halusi myös muistuttaa, että hänenkin mielestä kakku on vähintäänkin syötävää ja mielellään maistaisi ihan vähäisen

Paikalla oli sankarin lisäksi luonnollisesti myös Jalmari -poika juhlistamassa äiskän kanssa. Natin mielestä tosin valokuvaukseen käytetty aika alkaa tuntua aika pitkältä, kun tuossa on tuo nakkikin...

Luna 5kk ei päässyt yhteiskuviin "synttäripöytään" ja tässä syy. Lupan mielestä ruoka on syötäväksi ja sen kanssa ei ehdi poseeraa.


Kukaan juhlakansasta ei oksentanut, mutta Nippe hienona ja ahneena leidinä levitteli ensitöikseen maksalaatikkon laiturille. Java katselee hämmennyksen vallassa sottaista mammaansa.


Sitten Javalta kyseltiin mielipidettä Natin sottaisista ruokatavoista. Java kertoi, että julkisille paikoille ei mennä syömään kakkua.

Lopuksi rääppiäisille pääsi koko juhlakansa. Sulo -sprinkun häntäkin näkyy kuvissa, mutta Sulo joutui pysyttelemään taustalla oman kakkuannoksensa kanssa, koska sillä on vieno taipumus omia toisten lautasia ja murista päälle.

Jaa mihikähän me viimeeks jäätiin...

Metsänpeikkonen

"Nippe, miksi sinulla on noin suuri suu" Ramses hyvinkin omana itsenään :D Mamma, ala nyt heitellä niitä kepuja T: Java

Tässä on ollut jotain tuhat ja sata eri säätöä ilmassa ja siinä kaikessa tohinassa on näköjään blogikin intoutunut vallan horrostamaan. Me ollaan kyllä puuhattu yhtä sun toista, mut eihän tälläisellä reikäpäällä nyt voi enää mitään muistaa! Ja tein tuossa koneenvaihdonkin (Mac = :)), joten kaikki kuvat on vähä niinku vielä tuolla vanhalla raadolla ihan tuoreita lukuunottamatta. Näköjään blogikin on asiasta hermostuneena lopettanut päivittämästä noita mun seuraavia blogeja, ehkä se vaan on kesälomalla? Nyttei kyllä kykene päätä rassaamaan moisella, ku en osais kuitenkaan sille mitään tehdä :D

Hauvakavereiden kanssa ollaan aineskin ulkoiltu. Ramses ja Nana ovat olleet vuorollaan tahdittamassa meidän karvanaamojen reippailua pitkin poikin Espoota. Jalmari taisi vallan rakastua, kun tapasi pitkästä aikaa juoksunsa lopetelleen Nanan... Miten valloittava daami se Javan mielestä olikaan! Nyt ei tainnu tälläkertaa keskenkasvuisen kakaran charmi kuitenkaan Nanaan purra ja hyvinkin ammattitaitoisin ottein innokas pikkupilkku oli käytännössä silkkaa ilmaa Nana -neidille.

Nati pallojahdissa
Jalmun epätoivoiset hurmausyritykset
Mikä turkki Nanalla!
Kuumahan siinä tietty tulee, kun tyttöjen perässä juoksee
*Hali*

Juhannuksena pakattiin taasen karavaani Volvoon ja suunnattiin Mikkelin kautta Juvalle. Siellä meitä odottikin hulppea mökkijuhannus, josta hauvat olivat enemmän kuin mielissään. Natille löytyi pallon/kepin/kävyn/ihan minkä tahansa pöytää pienemmän irtaimiston heittäjää useita ja mikä nyt voisikaan pienen pallohullun shetlantilaisen mielestä olla parempaa. 9 kaksijalkaisen lisäksi paikalla oli myös englanninbulldog Onni, joka olisi vaan halunnut hetkuttaa peppua (kun ei oo oikein häntää mitä heiluttelisi) ihan kaikille. Tosin nämä kaksi omatoimista karvanaamaa olivat sitä mieltä, että "meijän mamma on meijän mamma ja se tekee meijän ruuat", eikä Onnilla meinannut alkuun olla saumaa päästä mun kädenulottuville. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin :)

Sunnuntaina hauvat pääsivät vielä loppumehut tiristämään japsineiti Lunan seurana Mikkelin suunnalla. Nati alkoi osoittaa jo lieviä hyytymisen merkkejä, mutta jaksoi silti juoksuttaa kakaralaumaa ja välillä vähän komentaa kurittomia kakaroita muutamalla haukulla. Java sitä vastoin käytti tunnit tehokkaasti ja pyöritteli Lupan tasaisesti havunneulasissa ja muissa maan antimissa. Näyttää noilla kahdella kyllä olevan ihan omat kakaraleikkinsä, mikä on kyllä aina super.

Luna 5kk

Loppuun vielä muutamat juhannustunnelmat auringonlaskun aikaan:

Onni pisti sillävälin salaatiksi

Seuraavaa päivitystä saakin taas odottaa hamaan tulevaisuuteen, koska tää aloittaa kesälomansa perjantaina ja lähtee heti aamulennolla kohti Lissabonia. Varmaan koitan muistaa tota matkablogia päivitellä sieltä käsin, jos vaan ehtii. Mutta hauvailuja ja lomakuulumisia sitten heinäkuussa lisää :)

Koirailua säänarmoilla

Nytton taas vimosen viikon aikana koettu miten paljon voikaan Suomen kesässä sataa ja miten hemmetin hyvin se sellainen lieveilmiö unohtuukaan, kun kerran paistaa afa. Perjantaina sokeriset harrastelijat olivat jääneet kotiin agikurssilta, joten siinä "virkistävässä" kuurossa paikalla oli 2 kurssilaista ja 2 ohjaajaa. Jalmiini ei onneksi ole pienistä roiskeista minään, eikä ilmeisesti märkä putkikaan saa raavasta pikkukoiraa tolaltaan, joten reenit meni kelistä huolimatta tosi kivasti.

Tällä kertaa pentukurssin aiheena oli valssit + neljän esteen radat. Javalta meni elämänsä ensimmäiset valssit ihankuin vanhalta tekijältä, joten näköjään pitää nyt vaan ohjaajan tsempata ja oikeasti miettiä omat ohjaukset huolellisesti, niin pikkupilkkuhan menee kuin vettä vaan. Muuriakin otettiin pelkillä muoveilla hyppysuoralla, jotta tottuisivat alunalkaenkin muurin tolppiin. Oikealta ohjatessa se tekee varmemmin ja sen huomasi vaihtamalla vasemmalle, jolloin muurin suoritus olikin koiralle paljon vaikeampaa ja saatiin muutama ohitus aikaiseksi. Eli pitäis tosiaan muistaa yhtä paljon aina tahkota vasenta kuin oikeaakin, koska toi koira nyt vaan on ihan mieletön ja osaa jo yhtä sun toista.

Lauantaiaamuna sainkin sitten ajatuksen pakata karvakaverit Volvon hutlariin ja lähteä kohti Mikkeliä. Mökkeilyhän noille nuppusille maistuu ja etenkin, kun siellä vielä odotteli kavereita valtavasti kasvanut Luna -neiti. Siinä sai sitten kivet ja männynkävyt kirjaimellisesti kyytiä, kun kolmen tornado pisti hyrskyn myrskyn pitkin saarta. Sadekaan ei innokkaita kaveruksia hyydyttänyt, vaan kelistä huolimatta piti olla riehumassa ulkona. Sisällä istuessa vaan pystyi kuulemaan, kun lauma lähestyi ohittamaan lähintä ikkunaa tasaisen tominan säestämänä. Voi vaan arvata miten onnellisen väsynyttä koiraa oli tiedossa lauantai-iltana ja vieläkun sunnuntaina pääsi jatkamaankin temuamista siitä mihin edellisenä iltana jäivät, pystyi kaksijalkainen lähteä hyvin mielin piipahtamaan pikaiseltaan Kuopiossa sunnuntaina. Illasta poimin koirat taas kyytiin ja suunnattiin kohti kotia.

Heti maanantaina pitikin taas lähteä myyntikokoukseen koko alkuviikoksi, mutta kotiin jäi ilmeisesti hyvinkin väsytettyjä hauvoja lepäilemään pikaviikonlopun touhuista. Paitsi keskiviikkoon mennessä oli ainakin paukut jo löytyneet, kun vastaanotto oli tutun ilmavaa tiimin toimesta. Keskiviikkoillan ilona olikin sitten kalenterissa tällä kertaa Natin agikurssi, mutta koska edellisella kerralla neiti osoitti aikamoisen hajamielistä toimintaa, päätin jättää sen tällä kertaa kotiin ja ottaa vaihtarina Javan. Kuitenkin agin pitää olla kivaa ja jos toinen nyt niitä juoksujaan väsää ja on todella tuulellakulkeva mallisto minimaalisella keskittymiskyvyllä, mun mielestä on parempi jatkaa taas, kun pystyy oikeesti keskittymään. Natihan on pirun hyvä silloin, kun se tekee satasella, mutta todella huono, kun hajamielisyys iskee.

Java ei ollut juuri moksiskaan vaatimustason "upgreidauksesta", vaan suoritti samoja tehtäviä, kuin taitavammat kollegansa. Tosin tehtiin kahdessa, joka onkin tärkeetä pitää omassakin nupissa mukana. Muutenkin ajattelin nyt panostaa aikapaljon tuohon motivaatio ja vireasiaan, kun pienellä pojalla tuota intoa tuntuu löytyvän ja se ois kauheen kiva, että sitä riittäis jatkossakin. Ja Jalmu on siitäkin ihan mahtava, että sitä leikityttää joka paikassa. Tuollakin se löysi onkin narunpätkän, jolla se pisti vuoroa odotellessa leikiksi. Natihan paineistuu helposti, jonka jälkeen se ei enää pysty palkkaantumaan pallolla, joka on vähän nihkeä juttu. Mutta näköjään pojasta polvi paranee ja itsellä on ainakin tosi kivat fiilikset tuosta pikkukoirasta ja ennenkaikkea sen kanssa tekemisestä :)

Kuvia ei nyt tähän hätään löydy viikonlopusta, kun ne jäi toiselle koneelle Mikkeliin. Mutta pääasia, että kivaa oli :D

Koirailua yllinkyllin (Treenipulinavaroitus!)

Hauveliinit ja ennenkaikkea kaksijalkainen ovat olleet jälleen tulessa tämän viikkoa. Kolmena iltana ollut ohjatut reenit, eikä siihen kauheesti enää viikkoon ole muuta ohjelmaa ehtinyt. Ja jos sattuu "vapaapäivä" ohjatuista, pitää keksiä jotain muuta aktiviteettia ja reenaillla keskenään. Tässä meidän elämä:

*herätyskello* -> Hauvat aamukierrokselle -> Töihin -> Töistä kotiin -> Hauvat lenkille -> Sapuskaa -> Reeneihin -> Hauvat iltakierrokselle -> Nukkumaan

Mutta elämähän on valintoja ja meillä valinta on osunut koiraurheiluun, ku soon niin kivaa ja mulla on niin hassut hauvat. Mut voi sutinen sentään, kun en tajunnut kinuta sitä ekaa shelttiä jo siinä vaiheessa, ku asui kotona ja elämässä ei ollutkaan muuta, kuin aikaa harrastuksille - Nyt tuppaa toi työ ärsyttävästi häiritsemään vapaa-aikaa :D Osaiskin ehkä jo tässä vaiheessa jotain, kun ois junnuna tahkonut menemään ja Mikkelissä tuo seuraan pääsy taitaa yhäkin olla vähän erilainen prosessi, kun täällä päiväkahviseudulla (siis niinq PK *tirsk*). Tietty nyt on auto, omat menot ja omat tulot, mutku joku on syönyt mun vapaa-ajan eikä ne välttämättä töissä ymmärtäis, että "tänään en ehdi tulla, ku pitää treenaa". Ehkä eläkkeellä sitten? :))

Maanantaina pistettiin pakettiin Jalmun alokastokokurssi ja kaiken kaikkiaan jäi tosi kivat fiilikset kurssista ja ennenkaikkea tuosta koirasta. Me ollaan menty valtavasti eteenpäin ja nyt pitäisikin sitten kesän aikana hioa asioita kuntoon. Esimerkiksi seuraaminen on vähän vino, joten se pitää oikaista ennenkuin aletaan mitään käännöksiä tahkota. Syykin siihen löytyy hihnan vähemmän karvaisesta päästä, kun sillä namikäden ranteen asennolla vaan on merkitystä. Jäävät liikkeet tarvitsee paljon toistoja, jotta niihin saadaan varmuutta ja nopeutta. Paikkamakuussa pärjää jo 3min, mutta selän kääntäminen tekee ilmeisesti toiselle jonkinasteista turvattomuutta, josta pitää ponkaista ylös. Mutta hyvällä pohjalla tämäkin, aikaa ja matkaa on jo onnistuttu pidentämään. Nämä jäävät nyt kesäksi erityisesti mietintämyssyyn ja syksyllä haetaan uudelleen EKK:n jatkokurssille. Ehkä se möllistartti sieltä saadaan vielä tämän vuoden puolella?

Ja sitten Nipsterin vuoro olla tulessa oli keskiviikkoiset ESS:n organisoimat agitreenipläjäykset. Natin kanssa huomaa tosi hyvin miten sen kanssa pitäisi tehdä paaaaljon enemmän perustyötä, kun vertaa esimerkiksi tuohon pilkkupoikaan, jonka kanssa on voinut suhdetta rakentaa ihan pienestä 142 grammaisesta olennosta alkaen (vrt. Nati meille muuttaessa 1v2kk ja paljon isompi ;)) . Java leikkii häiriön alla, sillä on taistelutahtoa, sen mielestä mammalla on parhaat jutut, kun taas Nati on paljon enemmän tuulella käyvä - nyt vielä erityisesti juoksuja tehdessä, mutta myös muuna aikana. Sen kanssa on paljon vaikeampi pitää virettä yllä, vaikka se tykkääkin tehdä ja mennä lujaa. Siitä huolimatta treenit meni tosi kivasti ja pikkumustasta pitää olla ylpeä :)

Tarjolla oli valssauskuvioita siksak -esteillä ja vielä putkeenlähetys lopussa, mikä tuntui alussa aika hankalalta kuivaharjoitellessa, mutta niin se hauva vaan meni, vaikka kaksijalkainen ei särmästi vielä osaakkaan kertoa mitä tehdään. Sen lisäksi otettiin pussiharkkaa, johon Nati on tutustunut kaksi kertaa aiemmin -> ei mitään ongelmaa nyttenkään, samalla vauhdilla ja draivilla se sinne paahtaa, kuin putkeenkin, vaikka aika matalalla pussia jo pidetään. Lopuksi vedettiin vielä 2 + 2 estettä, joiden välissä suunnanmuutos ja samalla ohjaajan pitäisi ohjata hauvaa huolellisesti seuraavalle + vaihtaa puolta. Nipperton on tosi hieno!

Torstaina lähdettiinkin värikkään shelttitiimin kanssa Haukilahden koirarannalle illaksi ja siitäkös nämä vesselit innostuikin. Paikalla oli Ramses, Piña & Zico ja Skillo + nämä nassikat, mikä herätti aika paljon huomiota myös muissa rannankäyttäjissä. Ei sillä, että meidän kakarat olisi huonosti käyttäytyneet, mutta tuollainen värisuorameeting on aina näyttävää touhua :) Ja Java sai jälleen spessukehut ja ihmettelyt, että onko se sheltti ja ompa upeanvärinen ja onko se harvinainen ja onko se sallittu väri. Senkin luonnonoikku Jalmiini niin ;) Kohta on puolet Espoon koiranomistajista valistettu, että sheltitkin voi olla bimerlejä ja toisen hihnan päässä on itseasiassa sen äiskä. Kivaahan se tosiaan vaan on, että Javaa tullaankin rapsuttelemaan ja hyväksi pikkumiehelle kaikki vieraiden ihaileva huomio. Nati veti sellaiset rantarallit kepujen perässä, että hyvin uitettua koiraa oli autoon tarjolla - kun Javakaan ei ajatuksesta rohkaistuneena mitenkään arkana jäänyt rannalle tollottamaan. Kesäisiä otoksia löytyy lisää täältä. Kiitos taas tytöt, aina kiva nähdä teitä *pienempi kuin kolme*.

Jos me vihdoin päästään perjantain raporttiin, niin tänään oli sitten aurinkoiset iltatreenit Javalla pentukurssin merkeissä. Tällä kerralla meno oli onneksi vähän rauhoittunut ja aiheena oli ohjaus ja vauhti suorittaessa. Pikkupilkkuhan on harjoitellut vaan jotain pientä ennen kurssia ja siihen nähden se on aivan loistava. Kolmen hypyn suora targetpalkalla ihan pässinlihaa, putkeenlähetys pässinlihaa. Vaikeus näin toisen kerran pentukurssilaiselle tuli, kun alettiin yhdistämään esteeltä vino lähestyminen putkeen ja siihen vielä hyppy. Ja siis korostan, että vaikeudethan ovat ihan sen kaksilahkeisen, koska koirathan osaavat kyllä - vieläkun ohjaaja osaisi kertoa, mitä se oikein haluaa. Tämä motoriikka-Miikka jää siis pohtimaan omia ohjaamissignaalejaan, jotta ei pistetä ihan pilkun päätä pyörälle, ku mamma jotain vinkuu siellä ja näyttä toista :D Saatiin me kyllä onnistuneitakin suorituksia näinkin haastavista kuvioista, joista Javalle iso käsi. Ja jotain me ilmeisesti tehtiin oikein, kun saatiin treenien päätteeksi tietää, että syksyn treeniryhmissä ois meidän parivaljakolle paikka vapaana ja kannattais hakea jäsenyyttä.

Mää niin tyksin mun hauvoista, ku noon niin hassuja *tähän laittaisin sydämen, mutku HTML tulkitsee sen koodivirheeks ni ei voi*. Ei mulla muuta, ku viikonloppua kohti ja taidan korkkasta yhden ansaitun perjantaisiiderin ;)

Los fotos, sil-vous-plâit ja reenipulinaa.

Komisaario Jalmu 9kk, ei mikään vaava enää (paitsi ikuinen mammanpoika)

Pystykorvat ovat löytäneet kaltaistaan seuraa

Nipen kesäisistä harrastuksista mieluisin

Luraaja

Hauvavauvan leikittäjä Jalmupalmu

Jaaniin, en ole soma vai?! Alkaiskos sitä nakkia jo tulla?

Java naamioituu

Voi sentään, tää kenkä siis oli jo keskellä pihaa, ku vaa satuin kävelemään tälleen ohi!

Kimppatoko! (Erityisesti tykkään kuvausassistentin

Crocseista tossa vasemmassa kulmassa)

Se ois nyt semmoin juttu, että tääkin viikko onnellisesti paketissa. Sissos sentään, että noi koiraharrasteet vievät aikaa, kun tälläkin viikolla saanut olla kolmena iltana lastaamassa nelijalkaista autoon ja rientämässä kohti harrasteita. Mutta saavatpa piskit nyt korkojen kera takaisin mun gradun kanssa nyhjäämisen, nih!

Keskiviikkona oli Nipsterin toinen esiintyminen agikurssilla ja nyt mamma oli osannut varautua paremmalla lelulla kuin viimeeksi. Perinteikäs pinkillä viritelty tennispallo on aina klassinen valinta tuollaiselle pallovajukille, kuin mitä toi Musti oikeasti on. Meillähän ois sellain fantsu pinkki narupallokin, muttakun ovatten nyt hauvat sen hävittäneet. Se on nimittäin niin kiva, että se käydään salaa sniikkaillen kaivamassa reenirepusta, jos on jäänyt omaisuus levälleen. Sen löytymistä odotellessa reenataan sitten muilla palleroilla.

Tällä kertaa Nadjan menussa oli kontaktien opettelua, keppiverkkoihin totuttelua, putkeen irtoamista ja hyppy+U-putkeen ohjaus tietystä päästä. Voi hauvaraukka, kun se joutuu epätietoisuuden vallassa etenemään, kun ei vaan aina kaksijalkainen osaa tarpeeksi ajoissa ja selvästi kertoa mitä tuleman pitää. Ilmeisesti olis hyödyllistä juoksennella noita agiratojakin samalla tavalla selkärankaan kuin vaikkapa tokon käännöksiä. Pieni reeni ei olis kyllä pahitteeksi kummallekaan, mutta mennään nyt tällä, kun kapasiteettia on käytössä vaan rajallinen määrä. Kontaktit pitäisi ottaa kotitreeniin jo heti viikonloppuna.

Jalmarsson pääsi myöskin korkkaamaan aksahauvanuransa ja se tapahtui kyllä varsin hämmentävissä merkeissä. Pentuagilitykurssin eka kerta jäi meiltä Mikkelihumputtelujen takia väliin, joten hypättiin suoraan kylmiltään mukaan. Ja suureksi hämmästykseksi ekalla kerralla oli jo reenattu puomi ja tämän kerran ohjelmistossa oli A-este :O Siis whuuuuut, mitä ne oikein tekee sit normialkeiskurssilla, jos pennut pistetään höyläämään kontaktiesteitä tässä vaiheessa? Itsehän järkeilisin homman mielummin niinpäin, että opetellaan ensin ne kontaktit, sitten alastulo ja kun nämä onnistuu, aletaan vetää estettä. Ja tuohonkaan ei mulla olis mikään kiire ennenkuin toi hurtta on vuotikas.

Noh, ei annettu hämmentää liikaa ja ajattelin tehdä Javan osaamisen mukaan. Kepeissä se seuraa imuuttamalla todella hyvin, mutta siihenkin kaipailisin kyllä vaihtoehtoista suoritustapaa, koska kättä on työläämpi häivyttää. Hypyissä Javalla ei ollut minkäännäköistä ongelmaa, irtoaa ja etenee mielettömän hyvin siihen nähden, että eipä olla juuri mitään harjoiteltu. Ja pikkupilkku leiskautti muina koirina jo parin hypyn sarjankin, vaikka sellaistakaan ihmettä ei olla ennen tehty. Suoraan putkeen se myöskin etenee hyvin ja se osaa jo hakea käskyllä oikeaa estettä, vaikka jättäytyisin vähän jälkeen. Meinasi olla kuitenkin sen verran paljon tavaraa yhteen reenikertaan, että huomasi kakaran väsyvän loppua kohden, kun piti alkaa komentaa nenä kiinni aidassa seisoskelijoita. Eikä sen tartteis kommentoida ollenkaan, vaikka raidallinen kissa ajelisi yksipyöräisellä ja heiluttelisi keskaria... Noh, ei kai sitä voi pieneltä pilkulta ihan kaikkea vielä odottakaan :)

Simmottiis. Viikonloppuna pitäis vähän tuota tokoa viilata Jalmarin kanssa pikkupätkissä, jotta pystyis maanantaina sitten kokeenomaisesti suorittamaan osissa alokasluokan liikeet. Ja Natin ohjelmistossa olis vähän kontaktitreeniä. Ja tietysti molemmille paljon leikkimistä ja reippailua!

Sori naapurit

Mulla on nimittäin yks pilkullinen koira, joka on tiputtanut ehkä rekka-autokuormallisen kohta roinaa alakerran naapurien pihalle parvekkeelta. Tänään siellä saattaa olla pala possun ydinluuta, aiemmin kevyttä evästä ja leluja. Hemmetin pinokkio, kun sen pitää mennä aina tollona huutelemaan jostain parvekkeenrakosesta ja luonnollisesti se tehdään omaisuus suussa, koska ei pieni mies ehdi ajattelemaan niin pitkälle, että aukaisi sen suunsa ekan kerran ennen kuin tunkee nokkansa ulos. Mutta ei, huoh. Ja sitten kun on omat eväät tiputettu, tullaankin muina miehinä varastelemaan mamman syötäviä, "kun mulla ei oooo :OOOO".

Jos Java olisi ihminen, se olis niin miesblondi. Toki silläkin on joskus momentuminsa, kun siellä pienessä päässä iskee kipinää oikein urakalla, mutta valitettavan usein tuntuu, että siellä ei oikeesti asu kukaan. Voisko jostain hieman aikaistaa sitä aivojen jälkilähetystä? Koska kohta mua alkaa pelottaa, että Itella hukkaa senkin :D Mulla on kaksi niin erilaista koiraa, mutta samaan aikaan niin samanlaisia, että pakkohan tuo on Nipen jälkikasvuksi tunnistaa. Noon mun Tollo ja Hupakko.

Tässä onkin taas kulunut jonkinmoinen tovi edellisestä päivityksestä, eikä tääkään reikäpää muista yhtään tapahtuneita. Natilla ainakin alkoi agikurssi ja neiti Näppärä pärjäsi tosi kivasti. Tehtiin hyppysarjoja, valsseja ja putkea, jotka onkin tuttua huttua. Mutta, näin neitikoiran omistajana se on aina kiva huomata kalenterista ja muiden juoksutuoksueksperttien käytöksestä, että eiköhän tuo taas kesäkuussa juoksunsa väsää. Ja käytöskin alkaa olla taasen sitä luokkaa hauvan välillä haaveilleissa viime juhannuksen kesäheilasta, että kovin paljoa ei pysty odotuksia lataamaan tuohon otukseen. Mutta koitetaan nyt mahdollisimman monta kertaa saada pakettiin ennen kuin jää sitten tauolle harrastuksista. Onhan mulla sitten toi villikortti Jalmari, jonka voi tempaista harrasteisiin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin laumalla Mikkeliin mökkeilemään ja siitähän piskit oli intopiukeena. Siinä sai pikkukivet ja männynkävyt kyytiä, kun Duo Älykkäät otti vallan vakavasti tärkeän tehtävän leikittää 3,5kk vanhaa Luna -japsia. Ja toinenhan meinas ihan pelihousuistaan revetä, kun näki ketkä sieltä saapuukaan kylään. Nati on tosiaan pelannut näköjään korttinsa oikein ja on tyylikkäästi ottanut työnjohtoroolin, joka sisältää leikinjarruttelut ja komentamiset, kun homma äityy ihan mahdottomaksi. Java sitävastoin voi sitten paahtaa menemään aivot narikassa (ja kun se narikkalappu nyt vaan on hukassa...), kun äiskä kuitenkin handlaa tommoset kaikki turhan monimutkaiset jutut.

Maanantaina otettiinkin sitten uitetut tokotreenit. Tuli nimittäin ihan vaan pari hassua tippaa vettä niiden reenien aikana, right... Varustelukysymyksiä toki nämäkin, mutta mielumminhan sitä kuitenkin paistattelis auringonpaisteessa. Säätila ei kuitenkaan vaikuttanut pieneen tuulella kulkevaan shetlantilaiseen, vaan hienosti jaksoi pikkupoikapilkullinen vääntää pitkissä tokoreeneissä. Kontakti ja perusasennonhaku on sillä parantunut ihan mielettömästi näiden muutamien reeniviikkojen aikana ja ilo on huomata, että tekemisen meininkiä tuossa hauvassa kyllä on. Enemmänkin ehkä ongelma on kankea kaksijalkainen, jonka pitäisi jaksaa pitää mielessä pieniä kehonasentojuttuja, jolla korjaantuis heti alusta alkaen pienet vinoudet. Kohta otetaan rulla putkimiesteippiä reeneihin mukaan, niin johan alkaa asettua. Viikon päästä onkin viimeiset ohjatut reenit, joissa käydään nyt koetilanteenomaisesti tokon alokasluokka läpi. Reeniä, reeniä siispä ennen sitä. Olis kyllä hienoa, jos saatais tämän vuoden aikana vielä möllistartti alle.

Viikonlopun kaikki kuvat on mulla jossain USB-tikulla ja kun se tikku on vielä jossain, niitä ei nyt tähän hätään saada riipaistua. Mutta varoituksena, ällösöpöjä pöllönpoikaspentukuvia ainakin luvassa ;)