Kisafiilinkejä

Pitkästä aikaa startattiin tänään Jalmarin kanssa KKK:n skaboissa ja vaikkei tuloksilla juhlittu, niin ihan superhyvä fiilis jäi :) Harmi vaan, että en saanut ketään sinne mukaan, niin videoitakaan ei nyt ole, vaikka kahden radan osalta ne erityisesti haluaisin. Munhan piti mennä HSKH:n kisoihin huomenna, mutta koska olin just vikan ilmopäivän koko illan tehiscupissa töissä, niin en asiaa enää muistanut millään kotiin raahautuessa ja seuraavana päivänä avoinna oli sitten enää Kirkkonummen skabat. Mutta nou hätä, kylmästä hallista huolimatta, hyvällä pohjalla on aina kiva mennä kisaamaan.

Aamun lämppälenkin fiiliksiä

<3 Java <3 Se on kyllä niin mahtis kisakaveri, kun tietää, että se antaa kyllä joka kerta ihan kaikkensa. Vaikka tehtiin kakkosradalla ihan hiuksen hieno hylly ja kolmoshyppärillä saatiin hitusen kyseenalainen vitonen kepeiltä, tänään aksa todellakin tuntui siltä miltä sen pitääkin! Ei mitään myöhässäpelastelunyhjäystä, vaan rohkeeta ja reipasta menoa. Ei harmita tuloslista (HYL-HYL-5), koska tietää, et tupla oli tänään niin lähellä, joten sieltä se vielä tulee! Viime syksyllä alettiin rakentamaan ihan toisenlaista ohjaussysteemiä, joka perustuu liikkeeseen vs. viime keväinen, jossa koira kyseli ja sen takia oli helppo sitten pelastella niitä nollia. Tänään ei toudellakaan kyselty, vaan mentiin, yeah!

Jalosella oli aika kinkkiset agiradat duunattu, jossa ansapaikkoja oli kyllä viljelty ihan enemmän kuin tarpeeksi. Siitä jo kertoo ehkä sekin, että ekalla radalla medeissä ei yhtään nollaa ja tuloksiakin vaan kolme. Meillä homma kaatui alun puomi-putki erotteluun, kun otus livahti putkeen. Olisi pitänyt itse vaan liikkua voimakkaammin. Radalla oli kuitenkin huikean vaikeita putkikulmia, joissa onnistuminen oli mulle puolivoittoa tuollaisen koiran kanssa, joka ei mitenkään erityisen putkihulluksi tunnustaudu.

Tokalla radalla tehtiinkin sitten varmaan meidän aksauran tyylikkäintä jälkeä ja siellä jäin keinulle hieman liian pitkäksi aikaa varmistamaan, ettei loikkaa kontaktilta, kun eläin jäi laskemaan keinua kontaktialueen ulkopuolella (argh, treeniä lisää :D). Sitten olinkin jo myöhässä parin esteen päässä takaakierrosta ja Java livahti väärään suuntaan. No, tästä huolimatta jatkettiin huikealla flow'lla loppuun. Taisin tehdä viisi persjättöä radalle ja ne ei todellakaan ollut mitään nilkkakolausmalleja, vaan näytin koiralle tehtävän ja luotin sen suorittavan ne sillä välin, kun lähdin jo persjättöön, jotta se olisi valmis ennen ponnistusta. Ja tällä radalla oli myös sama puomi-putki -erottelu, johon ykkösradalla kompastuttiin ja tällä kertaa tehtiin oppikirjan mukaan, super.

Viitasen hyppäri jatkoi sitten samaa kinkkistä linjaa, jossa omia ohjausvalintoja sai kyllä miettiä tarkkaan. Kepit oli siis 270 asetta umpikulma, jonka sisääntulon vieressä kahden metrin päässä suora putki (koiran siis ollessa ekan kepin oikeella puolella suora putki ihan tasan naaman edessä). Päätin vekkaa voimakkaasti edelliseltä esteeltä, jolloin vedin koiran pois putken linjalta. Saatiin sitten vitonen, kun Java hieman himmasi ja kaarsi ekaan väliin, kun olin lähtenyt aavistuksen verran liian aikaisin liikkeelle ja ehdin sitten seivaa ikäänkuin puolivalssilla vetäen koiran oikeaan väliin. Kentän laidaltakin tätä herkkää vitoskättä ihmeteltiin, mutta nou kän duu. Ei ollu femman arvoinen minun mielestäni, mutta samapa tuo sitten jos noin vähästä kiinni. Noin muuten rataan oli viljelty varsin paljon suoria putkia, joten sai juostakin ihan huolella. Paljon olisi ollut sekuntteja otettavissa pois rohkeammin lähettämällä (yhden suoran putken kävin esim. ottamassa pakkovalssilla, kun olisi voinut myös lähettää ja juosta toiseen päähän nappaamaan mukaan), mutta näilläkin eväin vauhdin puolelta oltais kyl kakkoseks noustu tuloslistassa ilman tuota femmaa.

Nyt on nollat roikkuneet niiiiiin lähellä ja niin pitkään, että pari juttua kun saadaan vielä selkäytimeen, ni superjees. Pitkä matka ollaan tultu ja nyt taas pieni askel lähempänä mitä sen pitäisi olla. Lisää luottoa koiraan ja omalta kohdalta tarkempaa tekemistä :)