No shelttilenkki tietty! Saa olla kyllä niin ylpeä rodustaan, kun voidaan tuollainen hunnilauma päästää irti ihan keskenään siitä huolimatta, että joukossa on eri-ikäisiä uroksia ja narttuja. Siitä onkin toooosi pitkä aika, kun itse olen ehtinyt edellisen kerran lenkkipoppoon messiin, kun viikonloppuisin ollut koulutuksia, kisoja tai muita menoja, joten tänä aamuna olikin ihana huomata, että tänäänhän voi lähteä vielä Vihtiin shelttiporukassa hauvoja ulkoiluttamaan.
Huomaa myös miten noi omatkin otukset ovat aikuistuneet. Vaikka Java on hyvinkin täpäkkä omanarvonsa tunteva, itseluottamusta pursuileva koiralapsi, se puhuu varsin hyvää koiraa. Muutaman kerran se sanoi iholle tulevalle nuorelle urokselle, että otahan pikkasen ilmaa väliin ja muuten se nuuskutteli kohteliaasti niin poijjaat kuin tytöt häntä tötteröllä. Ja eniten se sitten keskittyi vaan juoksentelemaan ympäriinsä, niinkuin tarkoitus olikin :)
Ihastuttavan järkevä siitä on kyllä tullut daamienkin kanssa. Eilenkin oltiin lenkillä juuri juoksunsa aloittaneen kanssa, niin kyllähän se rekisteröi tämän, mutta antoi Cipun olla sen jälkeen. Lähinnä lykkäsi käyntikortin kouraan, että palataan asiaan viikon-parin päästä. Se kun nykyään on niin kovin tietävä jo milloin ne hurmaamiskeinot pitää laittaa peliin ja millon niitä säästellään. Nytkin se kävi coolisti daamit moikkaamaassa häntää heilutellen ja jatkoi siitä matkaa. Ja ennätys hurmaamistaktiikoista oli tän edellisen deitin kanssa se pari minuuttia ;)
Snii sitä vastoin sai muutamankin sydänjuuriaan myöten rakastuneen nuoren ihailijan koko lenkin ajaksi, joiden mielestä nyt oli löytynyt oikein ykkösluokan kinkku. Sen verran näköjään silläkin jo ikää ja näkemystä, että jaksoi ihan todella hyvin vaan ignooraa nämä ihastuneet varjot ja välillä sitten liian tuttavalliseksi tullessa väläytti upean hymyn. Mutta ei mitenkään ahdistunut näistä tiiviistäkään rakkaudenosoituksista ja selkeästi osasi itse hanskata oman tonttinsa ilman mamman apua.
Lenkki tehtiin aika kapealla metsätiellä, niin oikein sen ihmeellisempiä kirmauskuvia ei siellä saanut, kun sattui olemaan vaan toi 70-200mm lasi mukana. Hetkeksi pysähdyttiin kääntöpaikkaan keskelle baanaa, niin otin sitten itsekin kameran toviksi esiin. Tässäpä siis shelttimäistä sunnuntaita. Ja jos joku nyt löytää oman otuksensa noista, niin saahan noita kyllä käyttää :)
 |
| Oma duo <3 Ja Jalmari istuu Natin hännän päällä?! |
 |
| Nuusk! |
 |
| Hertta kyttää nameja |
 |
| Jej, lentävää lunta! |
 |
| Elmo (?) päivystää penkalla tilannetta |
 |
| Pikku-Piraija sai houkuteltua uhrin potkimaan lunta |
 |
| Harald silmäilee tiukasti Jalmaria, mut Jalmaripa fiksuna poikana väistää tuijotusta |
 |
| Suloinen reippailija |
 |
| Sniillä oli vaihteeksi myös narttukavereita moikkaamassa |
 |
| Moikka! |
 |
| Näin onnellinen auringonpalvoja löytyi lenkiltä |
 |
| Tarkempi syyni käynnissä |
 |
| Luna paistattelee päivää |
 |
| Välillä pitää tsekata, et onhan oma perhe kans lähellä |
Olipa kiva nähdä paljon tuttuja ja myös niitä uusia naamoja! Autoon pakkasin kaksi onnellista koiraa ja unillehan nuo tepsutteli kotonakin, niin ei tarvinnut edes potea huonoa omatuntoa päiväkahveille lähtemisestä ilman koiria. Viikonloppuna on siis hankittu aito raitisilmamyrkytys molempina päivinä ja otettu varsin chillisti. Huomenna paluu arkeen Oreniuksen luennon muodossa ja sieltä sitten kiidämme treeneihin. Kuulemma killeri KAT:n kisojen KV-hyppis on tulossa, joten sitä odotellessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)