Tästähän alkaa tulla jo perinne, että aina merkittävien aksatapahtumien jälkeen treenirataankin haetaan näitä samoja kinkkisiä paikkoja. Luonnollisesti treeniradan hitusen eri koko aiheuttaa pientä päänvaivaa, mutta hyvin Jaana oli taistellut esteiden kanssa. Kyseessä siis agirata sunnuntailta, jossa Jaakko kaahotteli tyylikkäästi kolmanneksi:
Jalmari oli jätetty managerin kanssa auton takakonttiin kolmeksi tunniksi Oreniuksen luennon ajaksi, mutta veikkaan pienen pilkullisen unohtaneen tuollaiset traumat sillä hetkellä, kun auto vaappui Pitkäsuontielle. Luonnollisesti sain myös aika pahaa silmää siitä hyvästä, että hän joutui ihan takkiin pukeutumaan odotteluajaksi. Se osaa siis ihan omanlaisen "kohta-oksennan-hyi-yöks-takki" -ilmeen, kun luonnonlapsi ei ymmärrä miksi jotain rytkyjä ylipäätän tarvitaan.
Oltiin siis aikapaljon myöhässä treeneistä, joten käytännössä rataantutustuminen oli pikainen tsekkaus missä mitkäkin numerot on, hyvät lämpät ja siitä sitten samantien radalle. Ajattelin kokeilla sylkkäriä neloselle, joka onnistuikin ihan törkeän upeasti, mutta näemmä estehakuisuuden kasvaessa otus nappasi sitten myös kolmosen väärältä puolelta matkalla puomille. Siihen olisi voinut kokeilla flippiä, mutta vaihdoin plänin sitten neloselle ihan vaan yliheitoksi. Suurimmalle osalle koirista todennäköisesti tämä on muutenkin nopeampi vaihtoehto, mutta Java onkin ihan poikkeus sen kääntymisskillsseissä, joten sylkkäri olisi ollut hyvinkin potentiaalinen vaihtoehto.
Puomin jälkeinen elämä oli mielenkiintoinen, koska jos sen teki normaalisti liikkeessä, koira lähti tosi hyvin liikkeen mukaan muurille ja siitä takaakiertoon, mutta jos se tehtiin alastulokontaktilta paikaltaan, Herra J ampaisi 17 putkeen :D Ihana! Muutaman kerran repeilin ihan huolella, kun sinne se nyt vaan oli päättänyt mennä putkeen ja aikamoinen irtoaminen, kun käytännössä itse olin vasta keinun kohdalla siinä vaiheessa. Ja kuvitelkaa, Jalmari itse, jonka mielestä aiemmin putket ovat olleet ihan turhia, kun mammaa ei ole voinut ottaa mukaan. Aika huikeasti sen estehakuisuus on kyllä viimeisen puolen vuoden aikana petraantunut ja mun kiltti pieni Java -koira on vaihtunut karvaiseksi agilitypedoksi.
Käännökset juoksu-a:lla ei ole läheskään valmiit, joten ne pitäisi ottaa treenilistalle nyt aika huolella. Sandersin ja Trkmanin dvd:t siispä esiin jossain vaiheessa. Jos ennakoivasti tein valssin, niin jälkimmäinen loikka tuli kontaktialueen ylälaitaan ja taisipa kerran tehdä yhdellä pompulla. Toistaiseksi nämä pitää nyt mennä suoraan ja tehdä sitten käännökset ländäyksen jälkeen suoraan. Tämän jälkeen rata menikin sitten ihan näytöstyyliin jokaikinen kerta. Etenkin toi keppikulma oli monelle haastava, mutta hienosti se haki oikein vaan lähettämällä 11 hypyltä. Keinulle tein persjätön, niisto 15, lähetys putkeen ja muuri leijeröiden ja persjättö valmiiksi 18 hypyn taakse. 19 oli vielä toi putken kaukaisempi pää, joka on näköjään kuvastakin jäänyt pois.
Superkivat treenit siis ja olin ihan silkkaa hymyä noista putkiin lipeämisistä. Saatiin hyvä flow radalle ja siihen päälle vielä monta onnistumista; keppikulma, puomin 2on2offit, superhyvä leijeröinti ja kerrankin oikea-aikainen persjättö 18-19 väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)