Nyt on pakko sipaista pikapäivitykset ihan jo siitä riemusta, että meillä on kotona se sellainen INTTERNETTI. Oumaikaad, tiäkkö, se on se juttu, kun voi himasta käsin olla yhdessä muuhun maailmaan :O Meillä asti tämän nykyteknologian tuleminen kesti vaan 4,5kk muutosta, joten aika sukkelaa piuhanvetoa kaikkiaan. Mutta koska nyt on Teh Netti, voin juhlia sitä vaikkapa julkaisemalla yhden kuvan blogissa - nytkun näidenkin lataaminen on silkkaa juhlaa.
Tässäpä siis Jalmarin evoluutio viimeisen puolen vuoden aikana, kun junnarista on tullut nuori:
Siis sehän alkaa näyttää koiralta?! :)) Aika soma.
Mitä poika ensin, ni äiti perässä. Näin se ainakin näköjään meillä menee. Pieni suloinen Nati hauva oli peruutuspaikalta ilmoitettu mukaan tän päivän Janakkalan rallytokokisoihin jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä ja kerta on maksut maksettu, niin ei sitä voi sitten kotiinkaan jäädä muuten vaan homehtumaan. Vaikka myönnän avoimesti, että se kävi mielessä, kun huonosti nukutun yön jälkeen kasailin itseäni päivän suorituksiin :D
Taustalla oli siis sellainen lisämauste, että kaveripariskunta juhli häitään juuri edellisenä päivänä. Siellähän siis mekin ja sen verran hilpeissä tunnelmissa, että kotiin tultiin vasta joskus kolmen maissa. Koiruudet pääsivät yökylään Nupun ja Nanan valtakuntaan, eikä näyttänyt tämä peliliike tuskaa aiheuttavan. Ensimmäisen minuutin aikana Java löysi shelttidaamit ja Nati pallon + ruokakaapin - ei siinä sitten enää mua tarvittu, joten liukenin ovenraosta jatkamaan matkaa. Helppo oli lähteä illan rientoihin, kun koirat olivat selkeästi hyvissä käsissä. Suuret kiitokset Tiina ja Vellu karvaduon kaitsemisesta!
Niimpä sunnuntaiaamu starttasi ensinnäkin sillä, että mun piti lähteä kolaamaan bussilla hakemaan autoa, joka oli jostain kumman syystä jätetty ihan suosiolla Vallillaan edellisenä iltana. Ja kun oli auto alla, sillä huristeltiin toiselle puolelle PK-seutua vapauttamaan hoitopaikka velvollisuuksista. Kun oli Volvo lastattu kahdella sheltillä, se ohjastettiin Janakkalaan. Siellä oli luonnollisesti aikataulut myöhässä, joten päivään mahtui aikalailla odotettelua ja hengailua, mutta mikäpäs siinä kentän laidalla istuskellessa, kun paikalla oli myös Saija upean Andon kanssa, kentällä pyöri mahdottoman taitavia rallytokoilijoita ja vieläpä Iso A:kin viihdytti läsnäolollaan. Nääs toi valopallo, se on aika kova juttu se. Alokasluokkaan oli ilmoitettu vaivaiset 32 koirakkoa, joten yllätyksenähän noi aikataulut eivät tulleet.
8.5.2011 Janakkala, ALO, Anna Pekkala ratapiirros
Rata alkoi meillä vähän huonosti, kun perberi nousi lähdössä lähtöluvan saamisen jälkeen, vaikkei seuraamiskäskyä oltu annettu. Niimpä mä olin ensimmäiset kaksi kylttiä myöhässä, koska Nati päätti jo lähteä suorittamaan. Löydettiin onneksi yhteinen sävel aikalailla pian ja selvittiin tästä salamastartista vaan yhdellä miinuspisteellä, kun suorituspaikka venyi ekan kyltin ohi. Nipa tepastelee rallyssa kovin topakkana, kun se on niin pieni koira suurittamassa kovin suurta tehtävää :) Yksi talutinvirhe tuli vielä kymppikyltiltä, mutta muuten puhdasta jälkeä tilastoissa. Joka oli vähän yllätys, koska itsellä ei ollut radan jälkeen fiuwis, että ihan noin hyvin meni. Hauva kun välillä pälyilee yleisöä ym. mutta jatkaa kuitenkin samantien työntekoa. Lopulta kärkikolmikko oli tasaisesti tuloksessa 98 ja jyvät eroteltiin akanoista aikavertailulla. Pienin koira oli nyt hitain, joten Natille napsahti kolmospaikka. Wau! Superupeaa! Sitten 5.6. Helsingissä hakemaan luokkanousua ;)
Perjantaina jouduttiin koirien kanssa lähtemään evakkoon kisastudion alta, kun asuntomme valtasi miehinen hunnilauma Suomen pelin tiimoilta. Tai olisihan tänne hyvin voinut soluttautua sekaan, mutku mää en oikein tuota lätkää siltikään fiilistele ja voi kiesus sitä huutoa minkä toi lauma saa aikaiseksi, kun on pelissä tilanne päällä. Onneksi oli upea keväinen sää ja sopivasti vielä perjantai-illaksi AST:n organisoima nASTa Cup epikset Puolarmaarissa Espoossa, joten ajattelin sitten roudata evakon sinne asti.
Se oli aika lentävä lähtö, kun töistätullessa ehdin nopeasti lusikoida naamariin jotain salaattia, pistää kamat kasaan ja vielä auttaa pikasiivouksessa vartissa. Hyvä, että oltiin ajoissa liikenteessä, koska Ramsekselta oli jäänyt rokotustodistus kotiin, niin ehdin sen hakea matkalla heidän kotontaan ja kiikuttaa pikapikaa miniluokassa starttaavalle koirakolle siinä samassa (Tästä muuten vinkki kaikille hajamielisille: ottakaa niistä rekkareista triljoona kopiota ja viljelkää niitä joka paikkaan; autoon, treenireppuun, nitojalla kisakirjan takakanteen. Mekin ollaan nimittäin tämä unohdus erään kerran koettu ja toiste ei jaksais edestakaisin ajaa ;)). Nati lähti myös mukaan kannustusjoukkoihin, koska en vaan voinut sitä äijäköörin kanssa jättää tänne kotiinkaan, kun ei sekään niin tosta lätkästä välitä. Kannustus olisi ollut ehkä liian kuuluvaa kentän laidalla, joten meidän suorituksen ajaksi Nippe sai mennä autoon.
Nämähän oli siis Jalmarin eka agilityrata mölleissä, mutta eipä tuon kanssa tarvi paljon moisista sivuseikoista huolehtia. Rata oli aika kiva yksinkertainen baana, jossa kuitenkin muutamat mietittävät käännökset. Lähinnä siis ehtiikö valssata vai voiko luottaa persjättöön. Rataantutustuessa pohdin molempia, mutta totesin loppupeleissä omistavani kaksi vasenta jalkaa ja ylimääräisen pyörähtely tekemisen tuoksinassa voi päätyä omiin koipiin sotkeutumiseen. Ja siinä välissä kun tehdään vielä yks kolmoistulppi, niin koira on ehtinyt jo toimia pitkän aikaa oman elämänsä ratamestarina.
Rata meni tosi kivasti heti alkuun tullutta puomin ohijuoksua lukuunottamatta! Siitä pitää ottaa kyllä syytä omille niskoille, koska käskytys oli myöhässä ja koirakin kyllä paahtoi siitä jotenkin hämmästyttävän reilusti ohi, vaikka kontaktit on sen lemppariesteitä. Viime lauantainkin treeneissä sain roudaa kaiken irtaimiston ylösmenokontaktin eteen, jotta Java olisi valinnut alittavan putken puomin sijaan. No, voi olla, että oli sille uudennäköinenkin kontakti ja hämmennys vallannut mielen. siitä eteenpäin me tehtiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan persjätöt ym. härpäkkeet ja tämä suoritus riitti siis 11 koirakon joukossa kolmanteen sijaan. Hieeeeeeno Java <3 Palkinnotkin oli ihan huimat, vaikka tosiaan kyseessä epiksien mölliluokan kolmossija: suklaalevy, Berran motivointipatukka ja 3-4kg Royalin ruokalahjakortti :O Nipa tykkää taas!
Sari ystävällisesti tuttavallisesti kuvasi meidän suorituksen, joten silvuplee vaan:
(Ohjaaja ainakin koittaa ottaa onkeensa tästäkin videosta, että tuon lähdön nykimisen voisi oikeesti jättää pois, koska ennen pitkää niitä riman tiputuksia alkaa tulla hauvan turhaan kiirehtiessä...)
Mösjöö Pilkku sai suurelta yleisöltä taas yllinkyllin ihailevia kommentteja illan aikana. Sen upea vappulook (sehän esittää Johnny Deppiä ihan sujuvasti) on huomattu ja yhä jonkinverran ihmetellään, et onks se sheltti. Samaa ilmeisesti ihmetteli Jaana Hartus Lahden KV:ssa tammikuussa, mut ehkä sillekin olis pitänu vaan sanoa, et on se ;) Ja ylävitoset Java olis halunnu heittää bimerle-aussipojan kanssa samantein! Ainakin kavereilla oli paljon yhteistä juttua jo aidan takaakin tosiaan ihaillessa.
Dodiiiin, alkaa kuulkaas arki palata kuvioihin, kun meidänkin karvanaamat ovat omistajineen palanneet harrastuksiin. Ihan kiva, että kesäkausi on tosiaan alkanut nyt aksassakin ja erittäin rytinällä. Tätä kun on mösjöö Pilkun kanssa odoteltukin. Sitähän on säästelty pentuna ja junnuna treenaamalla hyvin maltillisisesti ensinnäkin ennen luustokuvia, jonka jälkeen rimat on nostettu vasta mediin. Ja kevät mentiin kaksilla viikkotreeneillä varsin rauhallisesti. Nyt kuitenkin tulee The Kesä, jonka jälkeen toivottavasti me oltais kisavalmista kamaa duon molemmat osapuolet, joten tästä tulee selkeesti kivaa :)
Maanantaina käytiin tosiaan epiksissä, tiistaina kokoustettiin pitkän kaavan kautta ESS:n hallituksen kanssa (ja voin kertoa, että tulossa on vaikka mitä!), keskiviikkona tein poikkeuksen koiramaisesta ohjelmasta ja menin kampaajalle (!!!!) + fillarikauppaan, torstaina oli Hakkilassa Helin hikitreenit ja tänään olis AST:n nASTa-Cup epiksien eka kisa Espoossa. Koska meidän kodin valtaa tänään ilmeisesti jääkiekkoaiheinen kisastudio, mun pitänee hipsiä maanpakoon ja ehkä epikset on ihan oiva vaihtoehto. No, kassellaan. Ainakin sää näyttäis oikein lupaavalta ja voihan sitä mennä reenikavereitakin kentän laidalle tsemppaamaan kameran kanssa, jos muuten ei tänään irtoa. Huomenna näyttäisi myöskin olevan koiraharrastukseton päivä, kun sattuu olemaan kaverin häät ja siksi ajaksi karvanaamat menevät Nanan & Nupun luokse kylään. Javan mielestä tämä oli erittäinkin hyvä veto ja hän todennäköisesti jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa juttelemaan Nanalle mukavia. Ja viikon loppuhuipennukseksi olen sitten vielä ilmoittanut Natin sunnutaina Janakkalan rallytokokisoihin. Ja sit joku vielä ihmettelee, että minkä takia mulla ei oo muitakun koiramaisia statuspäivityksiä Naamakirjassa :D
Eilen meillä alkoi sitten touko-kesäkuun shelttipoikien tehokurssi. Heli ystävällisesti tuttavallisesti lähti taas meitä koutsaamaan ja tälle viikolle oli valmisteltu varsin vekkuli ratapätkä. Näytti olevan pojilla vähän kevättä rinnassa, kun jopa Nemo-the-Kuoropoika totesi Javalle treenin alkuun, että noin pienillä kakaroilla heillä pyyhitään pöytää :D Javahan edustaa nuorisoa tässä reeniporukassa, mutta sille se pitää näköjään silloin tällöin toisten kertoa, kun ei se aina itse muista. Java pääsi kuitenkin ekana tulille, joka on aina vähän kuumottavaa, kun intopiukeena se meinaa vähän tehdä ylimääräistä. 2-3 väliin harjoiteltiin ihmisnuolta, 4-5 persjättö, 12 vekkaus, 11 takaakierto-päällejuoksu, 12 päällejuoksu ja 13 takaakierto mutkaputkeen. Olihan siinä jo jonninverran puuhaa, mutta Java teki aivan upeaa duunia. Yhtään puhdasta nollaa me ei saatu, kun kepeissä se kyllä meni oikein sisään, mutta hätäili sitten pujottelussa, mutta muuten wau. Ihmisnuolen se luki törkeen hyvin ja jopa alkuun vaikeat 11-12-13 se meni ykkösellä oikein.
5.5. Helin treenit
Meillä oli tosiaan tehokas 10min per koirakko rata-aikaa ja kyllähän siinä ehtii itsekin juosta. Ensimmäisen kerran tehtiin koko rata vieläpä 45cm hypyillä, jotta alkaa tottua nyt niihinkin ja ei näköjään minkäänlaista ongelmaa, vaikka tulikin tiukkoja käännöksiä. Kaikenkaikkiaan siis hyvät treenit, kun rataharkkojen päälle tehtiin vielä vähän kontakteja, keppejä ja vauhtisuoraa. Illalla tämän huomasi myös koirasta, kun kotiin tullessa just ja just malttoi syödä ja sen jälkeen levisi sohvalle nukkumaan. Voin kertoa, että oli rauhallinen ilta kerrankin.
Maanantaina kirmasin sen verran intopiukeena töistä kotio, että hauvojen päivälenkityksen jälkeen kello oli vielä sen verran vähän, että ajattelin lähteä Ojankoon pyörähtämään tuon pilkullisen terminaattorin kanssa muistuttelemaan tokoa. Lauantain katastrofiperseilyreenit kun oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että HSKH:n epikset toimisivat hyvänä häiriötekijänä nuorelle miehelle.
Noooooh, lompsittiin paikalle ja tehtiin siinä vähän kontaktiharkkoja yleisön keskellä, jotka menikin ihan kivasti. Ajattelin sitten vielä tarkastaa päivän mölliradan, vaikka hyppäri itsessään on vähän jännittävä juttu, kun ei saa kiitäjää kiinni edes kontakteilla. Tällä kertaa möllien ratana olikin aika kiva päästelybaana, jossa ei tarvittu mitään ihmeellisiä säätöjä tai megahienoja ohjauksia ja koirallakin oli korvat tulleet reissuun mukaan, ni ajattelin samalla vaivalla ilmoittaa sen yhdelle radalle palkinnoksi.
Ja sehän menikin sitten ihan kivasti näin episten ensikertalaisilta. Vesseli malttoi odottaa lähdössä, teki hienosti lähtösuoran hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki (jossa näköjään muuri osoittautui muutamalle pahaksi, kun kiertivät sen, vaikka oli suoralla linjalla), pysyi ihmeellisen hyvin rukkasessa 180 asteen kaarella olevalla kolmella hypyllä, valitsi putken päät ohjauksen mukaan ja loppusuorallakin uskalti mennä "eteen" käskyllä, vaikka vähän himmailikin mun lyllertäessä perässä. Olisi ollut kiva nähdä tämä videolta, koska siinä olisi todennäköisesti näkynyt aika paljon esteille saattamista ja koiran jarruttamista hitaan ohjaajan takia, mutta kaikesta huolimatta puhdas suoritus riitti tulokselle -13.18 toiseen sijaan sekuntin voittajaa hitaampana. Oho.
Mä vähän veikkaan, että Nipa on kakaralleen saatesanoina todennut, että jos siellä on ruokapalkintoja, niin parempi tehdä kunnolla. Mistään pokaaleista ja ruusukkeista ym. tyhmistä jutuista se ei välitä, mutta ruokapalkinnot antavat motivaatiota jo potkia poikaansa suorituksiin :D Ainakin sen verran innokas ratsaus oli palkintopussilla, että jotain tälläistä Nati ilmeisesti odottelinkin kotiintulosta. Niimpä mulla oli sitten kaksi varsin tyytyväistä piskiä maanantai-iltana, toinen onnellinen palkinnoista ja toinen tyytyväisen väsynyt.
Ensi viikon tiistaina olisi Ojangossa mätsäri ja jälleen epikset, joten voisi jopa harkita molempiin osallistumista. Nyt kun elämä on sen verran luksusta, että treenikentät on 10 min ajomatkan päässä ja se on oikeesti aikamoinen bonari pk-seudulla. Kyllä ne meidän kepitkin sieltä vielä kesällä lähtee...
Näinkin rennosti voi lomailla (huomaa Javan pääsiäisheila ;)
Blogin hiljaiselo on johtunut karvanaamojen assistentin Meksikon tourneesta ja vaikka niin kovin viksuja otuksia nuo sheltit onkin, eivät näemmä vielä osaa itse omaa blogiaan päivittää. Johonkin minuakin siis tarvitaan :) Ja reissun päällä mammalla oli varmasti kakaroitaan isompi ikävä, kuin toistepäin - sen verran hulvatonta lomailua duo on harrastanut Lunan seurana ja kuulemma oikein tiiviisti tuo pilkullinenkin ängennyt sänkyyn nukkumaan. Hyvin on syöty, lenkkeilty, ulkoiltu ja mikä parasta, käyttäydytty. Vaikka Luna aloitti juoksunsa juurikin mun loman ensimmäisenä päivänä, Java näköjään kestää tilanteen gentlemannina tärppeihin asti. Ja sen jälkeen Mikkelissä on pelattu koira-Tetristä, jossa Nipa oli ainoa kaikkien kanssa käyvä pala.
Java pääsi seuraneidiksi siis myös mun yli kasikymppiselle mummolle ja näköjään hyvin on nekin päivät mennyt. Lenkillä se on kiltisti tepastellut kiskomatta ja riekkumatta ja sisällä malttanut olla ylikiehumatta. Mutustellut luita, leikkinyt leluilla, katsellut ikkunasta puluja ja lastentarhan tapahtumia. Ja yöllä tietty käynyt itseään sänkyyn mallaamassa :D Ihan kiva siis, että kaverilla on sen verran pelisilmää, että käyttäytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan.
Viikon verran ollaan taas koitettu palata normiarkeen. Koirillekin se on siis tarkoittanut työpäiviä ja jumi-iltoja, kun sen verran raatona kaksijalkainen aikaeron ja lomahässäkän jälkeen ollut, että ei vaan oo paljoa jaksanut. Ilmeisesti lomailu on onneksi koirillekin käynyt jonkinverran univelkavaraston päälle ja tyytyväisinä ovat nukkuneet näköjään työpäivätkin. Jos tässä pikkuhiljaa pääsisi rutiineihin kiinni...
Meillähän oli nyt kuukauden aksataukokin ja sen huomasi lauantain vapaatreeneissä. Fokusoidun tekemisen sijasta Java tarjoili aikamoista perseilyä, kun meillä ei ollut välillä korvia eikä myöskään mitään siellä välissä. Niimpä suurinosa harkoista meni tällä kertaa siihen, että käytiin vähän laskemassa kierroksia hihnan päässä kentän laidalla. Lopussa se alkoi toimia edes jossain määrin, mutta voin kertoa, että hengiteltiin syvään ja muutamaankin otteeseen. Ihan perusohjauksen seuraaminen oli työlästä kaiken häiriön keskellä, mutta sit toisaalta oli ihan positiivisiakin yllätyksiä, kun esimerkiksi kepit meni samantien aika kivasti. Ens kerralla varmaan sitten paremmin, kun tästä ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville :)
Kesäkaudelle meillä onkin taas ihan kohtuullinen reenikattaus tulossa. Ojangon kentän agilityvapaaharjoittelu on käytössä koko kesän, keskiviikkoisin käydään Laura Jaakolan kisaamaan tähtäävien valmennuksessa Ertin riveissä, torstaisin shelttipoikacrew kokoontuu Hakkilaan Helin treeneihin ja perjantai-iltaisin olisi tokon vapaatreenimahdollisuus, jota ajattelin kyllä hyödyntää Jalmarin tokopyrkimysten ylläpidossa, jos vaan tulee jotain viikonloppuja, et olisin jopa kotona. Se siitä elämästä sitten ;)
Nyt kun Jalmarista ollaan leipomassa täysiveristä aksakoiraa, pitäähän se urheilijalla olla muskelitkin ojennuksessa. Niimpä mamma tarttui kiltisti puhelimeen ja varasi fyssariajan Tamara Merenvallalta. Pitäis varmaan itseäänkin joskus muistaa pienellä hieronnalla, mutku se se vasta onkin vaivalloista ja kallista ja ja läpäläpäläpä :D Java piti kuitenkin sinne fyssariin saada, vaikkei siinä nyt mitään vikaa pitänytkään olla.
Eikä siinä ollutkaan. Huh. Lantio sillä oli vähän jumissa, mutta se aukesi sitten siinä itsekseen käsittelyssä ja shelttien valmistusvika tiukat habat kanssa löytyi. Mutta ei siis mitään vakavaa ja mikä tärkeintä, piski on siis vallan vetreässä vedossa jatkamaankin treenausta. Rintalihasongelma me ratkaistaan lisäämällä ravilenkkejä ja venyttelemällä koivet harkkojen jälkeen. Mitä tuohon lantioon tulee, niin Tamara epäili sen johtuvat jostain mällitällistä. Ja hyvin voi ollakin, kun toi koira on ajatustaan nopeampi: Tekee ensin ja miettii sitten.
Lauantaina päästiin sitten vetreän piskin kanssa Helin aksatreeneihin, johon meille oli päänmenoksi mietittynä 10 esteen rata, jossa ensimmäiset 5 estettä taisi olla viime viikonlopun kisojen kolmosen radasta. Ensimmäiset kolme oli ratkaistu oikealla sijoittumisella, oikealla rintamasuunnalla ja oikea aikaisella käskytyksellä. Ei mennyt ihan ykkösellä, mutta onneksi Heli jaksoi vääntää :D Neloselle oli vaihtoehtona tuplasylkkäri tai niisto, joista kokeiltiin kumpaakin ja yllättäen niisto osoittautui meille helpommaksi. Ei se piski edes tuijottanut sitä vitosputken suuta, kun se näki, että mulla on ohjaus päällä :O :O Juu en olis arvannut, mut hyvä, että tuli kokeiltua.
Loppurata menikin ihan kivasti, vaikka noi kepit yhä tökkii, mutta se ei ollu uutinen sinäänsä. Oma sijoittuminen, irtoaminen ym. oli jällleen niitä avainsanoja. Siitä huolimatta se meni kepit muutaman kerran osana rataa puhtaasti helpommalta puolelta ja pujoittelee itseasiassa ihan kivasti - sillä on rytmi ja vauhti ja vielä tarvitaan vaan varmuutta. Pitäis varmaan taikoa ne neljä keppiä ja ohjurit, niin saatais toi ensimmäisen välin hakeminen onnistumaan paremmin. Ysiputkeen takaaleikkaus ja puomille UPEAT kontaktit. Wau. Se tuli vauhdilla ja pisti liinat kiinni hienosti 2on2off! Niistä saatiinkin kehuja ja ihan aiheesti voi Javaa kehua. Oli siis jälleen kerran opettavaiset treenit ja ne on vieläpä osittain videolla, niin pääsee omia mogia posket punottaen katsomaan jälkeenkin päin :))
Mösjöö Pilkkuhan jää nyt kolmen viikon totaaliaksattomalle lomalle, kun kaksijalkainen karkaa Meksikoon grillaamaan kyljystä muutamaksi viikoksi. Tauko tekee varmasti hyvää ja nyt oikeestaan ihan hyvään saumaan tuleekin ennen kun alotetaan toukokuussa ulkokentällä treenaus. Meillä on myös 9 viikon aksavalmennus tilattu Heliltä, joten kesänkin aksakuviot alkaa olla selvillä. Agirodussa meidät todennäköisesti nähdään kirmaamassa möllijoukkueessa ja sitä ennen aloitellaan muutamilla epiksillä Ojangossa. Niinjoo, ja otetaan vastaan majoitusvinkkejä n. 50 km säteellä Lappeenrannasta Agirodun aikaan ;)
