Paluu arkeen

Näinkin rennosti voi lomailla (huomaa Javan pääsiäisheila ;)

Blogin hiljaiselo on johtunut karvanaamojen assistentin Meksikon tourneesta ja vaikka niin kovin viksuja otuksia nuo sheltit onkin, eivät näemmä vielä osaa itse omaa blogiaan päivittää. Johonkin minuakin siis tarvitaan :) Ja reissun päällä mammalla oli varmasti kakaroitaan isompi ikävä, kuin toistepäin - sen verran hulvatonta lomailua duo on harrastanut Lunan seurana ja kuulemma oikein tiiviisti tuo pilkullinenkin ängennyt sänkyyn nukkumaan. Hyvin on syöty, lenkkeilty, ulkoiltu ja mikä parasta, käyttäydytty. Vaikka Luna aloitti juoksunsa juurikin mun loman ensimmäisenä päivänä, Java näköjään kestää tilanteen gentlemannina tärppeihin asti. Ja sen jälkeen Mikkelissä on pelattu koira-Tetristä, jossa Nipa oli ainoa kaikkien kanssa käyvä pala.

Java pääsi seuraneidiksi siis myös mun yli kasikymppiselle mummolle ja näköjään hyvin on nekin päivät mennyt. Lenkillä se on kiltisti tepastellut kiskomatta ja riekkumatta ja sisällä malttanut olla ylikiehumatta. Mutustellut luita, leikkinyt leluilla, katsellut ikkunasta puluja ja lastentarhan tapahtumia. Ja yöllä tietty käynyt itseään sänkyyn mallaamassa :D Ihan kiva siis, että kaverilla on sen verran pelisilmää, että käyttäytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Viikon verran ollaan taas koitettu palata normiarkeen. Koirillekin se on siis tarkoittanut työpäiviä ja jumi-iltoja, kun sen verran raatona kaksijalkainen aikaeron ja lomahässäkän jälkeen ollut, että ei vaan oo paljoa jaksanut. Ilmeisesti lomailu on onneksi koirillekin käynyt jonkinverran univelkavaraston päälle ja tyytyväisinä ovat nukkuneet näköjään työpäivätkin. Jos tässä pikkuhiljaa pääsisi rutiineihin kiinni...

Meillähän oli nyt kuukauden aksataukokin ja sen huomasi lauantain vapaatreeneissä. Fokusoidun tekemisen sijasta Java tarjoili aikamoista perseilyä, kun meillä ei ollut välillä korvia eikä myöskään mitään siellä välissä. Niimpä suurinosa harkoista meni tällä kertaa siihen, että käytiin vähän laskemassa kierroksia hihnan päässä kentän laidalla. Lopussa se alkoi toimia edes jossain määrin, mutta voin kertoa, että hengiteltiin syvään ja muutamaankin otteeseen. Ihan perusohjauksen seuraaminen oli työlästä kaiken häiriön keskellä, mutta sit toisaalta oli ihan positiivisiakin yllätyksiä, kun esimerkiksi kepit meni samantien aika kivasti. Ens kerralla varmaan sitten paremmin, kun tästä ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville :)

Kesäkaudelle meillä onkin taas ihan kohtuullinen reenikattaus tulossa. Ojangon kentän agilityvapaaharjoittelu on käytössä koko kesän, keskiviikkoisin käydään Laura Jaakolan kisaamaan tähtäävien valmennuksessa Ertin riveissä, torstaisin shelttipoikacrew kokoontuu Hakkilaan Helin treeneihin ja perjantai-iltaisin olisi tokon vapaatreenimahdollisuus, jota ajattelin kyllä hyödyntää Jalmarin tokopyrkimysten ylläpidossa, jos vaan tulee jotain viikonloppuja, et olisin jopa kotona. Se siitä elämästä sitten ;)