5.1.2010

Teretulemast 2010!



Näin uuden vuosikymmenen korkkaamiseksi meilläkin siirryttiin blogiaikaan myös koirapuolella. Ja yhtään vähättelemättä, suurin syy siihen on yksinkertainen laiskuus. On nääs paljon helpompaa tänne paukutella kuvasaastetta ja huonoja juttuja, kun se ei vaadi yhtään koodinkirjoittamista, kuvien koon muuttamista, sivujen päivittyä jne. Sivuista me ei kyllä luovuta, mutta harrastetaan enemmät avautumiset tällä puolella. Ja pitää tietty myöntää, että osittain siirtymä tehtiin siitäkin syystä, että kommentteja on aina kiva lukea *VINK*.

Ensiksi ehkä klassinen katsaus lyhyesti viime vuoteen. Ensinnäkin tahtois sanoa, että menipäs se nopsaan! Siitä huolimatta, päällimmäisenä jäänyt mieleen Natin produktiivisuus. Nipster kävi juhannusreffeillä komean Wilson -pojan kanssa ja sitten me jänskättiin Sarin kanssa yhdessä, että onko se nyt kantavana vai eikö se oo. Ruokahan sille on ennenkin maistunut, joten siitä ei pystynyt sanomaan yhtään mitään ja toisaalta tollain perskärpänen se on ollut aiemminkin, joten sekään ei ratkaissut. Mutta yksi aamu mökillä toinen kävi heittämässä purjot, pitkät syljet jne. pihalle ja se oli kyllä sen sortin merkki, että piti informoida Sariakin uusista käänteistä. Sen jälkeen odoteltiin ultraa jo jännissä tunnelmissa. Ultra osasi kertoa, että yksi urheilullinen pennunalku siellä surffaili puolelta toiselle ja tunnustelun perusteella lääkäri toistakin epäili, vaikkei sitä saanutkaan näkymään.

Uunituoretta shelttikakaraa


Sieltähän se Enska-Penska palleroinen tupsahti vauhdilla maailmaan. 142g aitoa koirahauvaa ja vieläpä ilman tan-merkkejä! Kyllä me koitettiin silmä tarkkana ettiä niitä ruskeita karvoja, mut ei löytyny millään - oli sitten viimein uskottava, että ehkä se kakara on sittenkin bimerle. Kakara pulskistui hyvää tahtia Nippe -mamman hellässä hoivassa viisiviikkoiseksi asti, jolloin me noudettiin pikkumusta kotiin lepäilemään. Sarin muut hauvat pitivät sitten Enska-penskalle seuraa ja käytöskoulua seuraavat kolmisen viikkoa. Sillä välin meillä pohdittiin kuumeisesti, että pitäiskö sitä sittenkin ottaa toinen hauva (ku soon niiiiiin ihku), vaikka sitä sinistä tyttöä Nati ei meille pygännytkään... Niin se tomera pikkuherra vaan tassuteli meidän sydämiin mahtavalla luonteellaan ja haettiin mammanpoika sitten kotiin kahdeksanviikkoisena. Eihän tuosta ois raaskinu luopua ;)

8vk

Loppuvuosi meillä onkin tässä mennyt sitten aikamoisella sutinalla pienen miehen kasvua seuratessa. Se kun tosiaan kasvaa silkkaa jalkaa ja kuonoa joka kerta, kun se nukkuu. Yllätykseksi tää pentuaika on ollut toooooodella helppoa, koska toi pentu on vaan niin mahtavan helppo :) Sitä se oli jo Sarilla (ei mitään itkuja, piipityksiä, vaan nukkua tuhisi tyytyväisenä ja sitten toiminnan hetkinä touhotti menemään hyvin itsenäisesti & reippaasti) ja meidän onneksi myös vähän vanhempana. Käytännössä Java oli sisäsiisti jo 3kk ikäisenä ja 4kk kohdalla uskalsin heittää loputkin matot lattialle. On tuolla ulkona kyllä rampattukin ja ahkerasti, mut näköjään se vaiva tuottaa tulosta. Erikseen sitä ei ole myöskään tarvinnut opettaa pyytämään ulos, kun se keksi, että pikkuisen vinkumalla mammaan tulee liikettä vaikka aamuvarhaisella...

Tälläinen koipeliini uudenvuodenpäivänä

Mitäs sitä nyt sitten? Noooooooh, itseasiassa huomenna lähdetään Javan kanssa ekan kerran käymään sisäagihallilla vähän leikkimässä ja totuttelemassa paikkoihin. Oikeaa treeniä luvassa vasta ensi syksyllä, mutta vähän jo pohjustellaan leikin varjolla mahdollisia tulevia puuhia. Ollaan myöskin jonossa Helsingin kennelpiirin pentukurssille, jonne varmaankin helmi-maaliskuussa päästään mukaan toivottavasti. Natille oon koitellut tässä katsoa yksityisten agikursseja, mutta keväällä on jonkunverran tiedossa ulkomaanmatkaa töiden takia ja jäisi sitten kurssista kertoja käyttämättä, mikä on vähän plääh noihin hintoihin. Saa vinkata, jos jollain on vihiä joistain pätevistä alkeiskursseista!

Pentunen täyttää tuossa tammikuun lopulla 5kk, joten pentunäyttelytkin olisivat mahdollisia. Luultavasti kehiin mennään kuitenkin vasta Juvan erkkarissa pääsiäisen tienoilla ihan vaan sen takia, että en tosiaan viitsi yli kolmeakymppiä maksaa pentunäyttelyiden epävirallisista arvioinneista (jotka tekee vielä yleensä rodusta sen enempää tietämätön tuomari), kun samaan hintaan saa rotutuomarin näkemyksen hauvasta. Ruusukkeita on tullu itse pokkailtua ratsastuskilpailuissa joskus vuonna tatti ja saapas, niin niidenkään takia ei tarvitse lähteä epävirallisiin näytelmiin :D Ei vainkaan, harjoitusta varmaan saadaan hankittua mätsäreistä, näyttelytreeneistä ym. Ja eipähän tuosta vielä tiedä vaihtuuko ne kaikki hampaat ja pysyykö palperot siellä, missä niiden pitäisikin olla ja kasvaako kokoa liikaa jne. Iiiiiihan sama, ku rakas soon kuitenkin <3 Niinku toi pikkumusta pystykorvakin <3

Mitään vakavaa emme siis meinaa tulevanakaan vuotena, vaan pääasia on hauskanpito :) Lenkkeillään toivottavasti paljon kaikkien vanhojen ja uusien kavereiden kanssa ja siinä sivussa ehkä tosiaan vähän jotain hassunhauskaa pikkutreeniä ilman sen suurempaa verenmakua suussa. Ja tietty toivotaan, että hauvat pysyisi terveenä jatkossakin! Sitten on kaksijalkainen tyytyväinen. Niinjoo, itsekin pitäis tsemppaa toi gradu valmiiksi, että on siinä allekirjoittaneellakin pikkasen iltapuhdetta tulossa.

2 kommenttia:

  1. Jeee, teilläkin on blogi!!! Hieno homma:)

    Tosta agialkeiskursseista...En nyt tiedä onko tää liian kaukana teistä, mutta meijän seura (http://www.agitokodogs.fi/) järjestää keväällä alkeiskurssin, jonne voi nyt käydä täyttämässä hakulomakkeen:) Vink, vink vaan;) Rapsut duolle ja mukavaa talven jatkoa!!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)