Ihan pimeetä touhua

Jokaikinen vuosi tuo tehokkaiden tuntien riistäminen mun kalenterista on shokki. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Sitä on jotenkin ihan totaalisen raato, kun ensin käy päivän duunissa katselemassa ikkunan takaa päivänvaloa ja sillä hetkellä, kun itse astuu taas ulkoilmaan, valot onkin jo sammutettu ja alkaa virallisesti ilta. Siinä kun sitten ruokkii itsensä, puoliskonsa ja koiransa ja käyttää karvanaamarit vielä lenkkeilyllä, niin aikalailla mun päivä on jo lusittu. Mielelläni luopuisin duunivelvoitteesta, niin johan olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ilmeisesti asuntolaina ei maksa itse itseään :D

Sen lisäksi, että ulkona keli on persiistä, pimeänä on myös läppärin akku. Niimpä päivityksiä tai kuvia ei tuu oikein blogiinkaan tehtyä ennen kuin mun hongkongilainen vara-akku joskus saapuu. Tai voi se olla, että laturikin on taas rikki. Ja tässä syyttävä sormi osoittaa yhden pilkullisen nelijalkaisen suuntaan. Maceissa on toi magneettiplugi laturissa ja se aina venyy ja paukkuu ja vääntyy, kun eräs nimeltämainitsematon eläin tulee änkeemään syliin siitä huolimatta mitä siinä oli ennen sitä. Vaikka itse presidentti istuis mun sylissä, niin Javaa ei juuri koskettelis. Se siis oikein puskee läppärit sylistä ja rojahtaa itse siihen tilalle ”tadaaah!”. Tosin voishan sitä läppärinsä siirtää joskus pöydällekin, mutta nääääh…

Pimeää porukkaakin tuolla on. Sen lisäksi, että osalta puuttuu yhä heijastimet (grrrr!), osalla ei pysy koirat lapasessa. Eilen lenkillä sattui livahtamaan labradori kätösistä vastaantulijalta ja ihan oli joo vaan leikkimään tulossa, mutta kun se nyt ei käy päinsä. Meillähän ei vastaantulijoita jäädä lenkeillä nuuskuttelemaan koska 1) en halua mitään isoa sesseä omien niskaan ja 2) en halua yhtään kennelyskää meille kylään. Sillonku Java on hihnassa, se saattaa ajatella tarpeelliseksi puolustaa mammaa toisilta hurtilta ja en taas halua jäädä katselemaan miten siinä käy, jos toinen ei haluakaan ”vaan leikkiä”.

Javahan suhtautuu toisiin koiriin tosi kivasti, eikä ongelmaa tuota koko tai toiset urokset, vaikkakin se machoilee menemään hännällään. Mutta jos joku käy päälle, niin ei se kyllä kipitä äiskän helmoihin, et yyyyyy toi sano pahasti :D Niimpä lasken sen aina mielummin irti tutustumaan koiriin, jolloin se vastaa vain yhden koiran joukkueesta. Nippe ei taas oikein isoista mustista koirista välitä, vaan alkaa käsilaukku herkästi heilua. Mutta tällaiset lenkkiepisodit päättyy siihen, että nappaan koirat mun taakse ja joudun sitten hätistelemään kovaäänisesti tunkeilijat omalle tontilleen. En siis huuda omistajille, vaan ihan vaan koiralle ;)

Niimpä meillä horrostetaan nyt. Sillai kevyesti. Jalmari on kisatauolla ja muutenkin aika kevyellä treenillä, joten ongelmia ei juuri korjailla, vaan kunhan kasvatetaan vikalistaa. Snii manageroi ahkerasti, mutta vähemmän silläkin nyt manageroitavaa, kun poika ei ole ruokapalkinnoista kisaamassa. Tästä sitten jatketaan peruskuntokaudelle ja ensi vuoden puolella sitten vahvemmin taas lajitreenin kimppuun. Meillä aluevalmennuksessa on nyt ollu vahvasti teemana kauden jaksottaminen, joten senkin kannalta hyvään saumaan sattui tämä meidän löysäily. Pitäisi seuraavalle kerralle rustata ihan paperille asti vuosisuunnitelmaa kuukausi- ja viikkotasolla. Siinähän sitä onkin taas pohdittavaa.